Jäniksen vuosi (vuoden 1977 elokuva)
Jäniksen vuosi | |
---|---|
Harens år The Year of the Hare |
|
Matti Marttilan suunnittelema alkuperäinen teatterijuliste. |
|
Ohjaaja | Risto Jarva |
Käsikirjoittaja |
Arto Paasilinna Risto Jarva Kullervo Kukkasjärvi Jussi Kylätasku (lopullinen versio) |
Perustuu | Arto Paasilinnan samannimiseen romaaniin (1975) |
Tuottaja | Kullervo Kukkasjärvi |
Säveltäjä | Markku Kopisto |
Kuvaaja | Antti Peippo |
Leikkaaja | Risto Jarva |
Lavastaja | Matti Marttila |
Pääosat |
Antti Litja Kauko Helovirta Markku Huhtamo Paavo Hukkinen |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Filminor Oy |
Levittäjä |
Suomi-Filmi Oy Nordic Video Oy Ab Finnkino Video Videofirma Makuuni Finnkino Oy VLMedia |
Ensi-ilta |
: 23. joulukuuta 1977[1] : 30. marraskuuta 1978 : 13. heinäkuuta 1979 : 27. elokuuta 1979 |
Kesto | 129 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Budjetti | 1 081 086 mk |
Katsojat | 362 457 |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Svensk Filmdatabas | |
Jäniksen vuosi on joulukuussa 1977 ensi-iltansa saanut suomalainen tragikomedia, jonka on ohjannut Risto Jarva. Elokuva perustuu Arto Paasilinnan samannimiseen romaaniin (1975). Elokuva oli ensimmäinen Paasilinnan teoksen filmatisointi ja jäi samalla Jarvan viimeiseksi elokuvaksi. Jarva menehtyi 43-vuotiaana liikenneonnettomuudessa palatessaan elokuvan kutsuvierasnäytöksestä 16. joulukuuta 1977. Elokuvan pääosassa nähdään Antti Litja.
Elokuvaa kuvattiin heinä-syyskuussa 1977 Espoossa, Helsingissä, Sonkajärvellä, Porvoossa, Pernajassa, Jaalassa, Heinolassa, Lammilla, Iitissä, Mikkelissä, Kuopiossa, Sipoossa, Ähtärissä, Sodankylässä, Sallassa, Savukoskella, Kittilässä, Vantaalla, Muoniossa ja Nurmijärvellä.[1]
Markku Kopiston säveltämää musiikkia julkaistiin myös Love Recordsin toimesta singlenä sekä albumina (Musiikkia Risto Jarvan elokuvista). Itse elokuva julkaistiin VHS-kasettina kolmesti vuosina 1988, 1993 ja 1994, DVD-levynä vuosina 2004 ja 2015. Elokuvasta on tehty 4K-restauroitu versio, joka esitettiin elokuvateatteri Orionissa elokuussa 2022 pääosanäyttelijä Litjan muistonäytöksessä. 4K-restauroidun version oikeudet omistaa MTV, eikä sitä ole julkaistu fyysisenä kopiona eikä esitetty televisiossa.[2]
Maaliskuussa 2022 tiedoitettiin ohjaaja Aku Louhimies suunnittelevan uutta filmatisointia elokuvasta, mutta Suomen elokuvasäätiön 500 000 euron tuotantotuki purettiin lokakuussa 2022.[3]
Tarina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva kertoo turhautuneesta mainosmies Kaarlo Vatasesta (kirjassa hänen ammattinsa on toimittaja), joka kesäisellä työmatkallaan löytää vahingossa vammautuneen jäniksenpoikasen. Vatanen päättää olla palaamatta sillä kertaa kotiin ja lähtee jäniksen kanssa kiertämään Suomea.
Elokuvan juoni on pitkälti sama kuin Paasilinnan romaaninkin. Siihen sisältyy kuitenkin kohtauksia, jota kirjassa ei ole. Niinpä jäniksen haavoituttua Vatanen vie tämän lentokoneella Helsinkiin pieneläinklinikalle. Silloin hän saa kuulla vaimoltaan, että asuntolainen lyhennys ja muut laskut ovat maksamatta ja että häntä etsitään, koska hän ei ole kutsusta huolimatta ole saapunut kertausharjoituksiin. Täten hän kokee olevansa tavallaan vanki, mutta hän päättää käydä tietokonekeskuksessa, jossa ylläpidetään väestötietoja. Kun järjestelmän laatija esittelee sitä yleisölle, Vatanen kysyy ohimennen, kuinka kauan tiedot säilyvät tietokoneella. Siihen vastataan, että ne säilyvät vaikka kuinka kauan, kunhan vain erääseen nappulaan ei kosketa. Tällöin Vatanen painaa pikaisesti juuri sitä nappulaa, jolloin magneettinauha alkaa nopeasti pyöriä, niin että sillä olevat tiedot pyyhkiytyvät pois. Vatanen kokee vihdoin olevansa vapaa. Myöhemmin häntä kuitenkin syytetään oikeudessa monien muiden rikosten lisäksi myös itseään ja monia muita koskevien väestörekisteritietojen tuhoamisesta.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Kreiditoimattomat näyttelijät[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Muut tekijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Erkki Peltomaa - B-kuvaaja, valokuvat
- Juha-Veli Äkräs - B-kuvaaja, valokuvat
- Matti Kuortti - leikkausapulainen, ääni
- Tuula Mehtonen - leikkausapulainen
- Timo Linnasalo - ääni
- Marja Mykänen - puvut
- Inkeri Terävä - naamiointi
- Orvokki Taivalsaari - kuvaussihteeri
- Pirjo Hokkanen - kuvaussihteerin assistentti
- Matti Turunen - järjestäjä Sonkajärvellä
- Olli Väänänen - järjestäjän apulainen
- Tuomo Kattilakoski - miksaus (Cinemix Oy)
- Foto-Nyblin Oy Ab - kaappikuvat
- Kullervo Kukkasjärvi - valokuvat
- Ilkka Koivisto - jänisten hankkija[1]
Soundtrack
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Musiikkia Risto Jarvan elokuvista
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Sanomien Mikael Fränti kirjoitti elokuvan tv-esityksen alla 1987 Jäniksen vuoden olevan Jarvan komedioista syvällisin: ”Hiottu ilmaisu ja mietitty sisältö herättävät luottamusta. Lopulliset kannanotot on jätetty katsojalle.” Hän kehui myös Litjan roolisuoritusta ja Markku Kopiston mieleenjäävää musiikkia.[4]
Elokuvan kohtaus, jossa näyttelijä Antti Litja pitää jänistä sylissään, on kuvattu myös vuonna 1996 ilmestyneessä postimerkkivihkossa.[5]
Ylen äänestyksessä vuonna 2012 kriitikot valitsivat sen kaikkien aikojen kahdeksanneksi parhaaksi suomalaiselokuvaksi[6].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Jäniksen vuosi (1977) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 23.11.2017, 26.11.2023.
- ↑ Niko Jutila: Aku Louhimies ohjaa Jäniksen vuoden kolmannen elokuvasovituksen Elokuvauutiset. 16.3.2022. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Niko Jutila: Aku Louhimiehen Jäniksen vuoden tuotantotukipäätös purettiin jo syksyllä Elokuvauutiset. 17.5.2023. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Fränti, Mikael: Jarvan hellyttävä Jäniksen vuosi. Helsingin Sanomat, 30.3.1987, s. 45. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Vuonna 1996 julkaistut suomalaiset postimerkit (Elokuva 100 v. – Jäniksen vuosi, numero 1336) datafun.fi. Viitattu 12.12.2015.
- ↑ Kriitikot valitsivat kaikkien aikojen parhaan kotimaisen elokuvan Yle Uutiset. 12.11.2012. Viitattu 26.3.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jäniksen vuosi Risto Jarva -seura