Hulluruoho
| Okahulluruoho | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Solanales |
| Heimo: | Koisokasvit Solanaceae |
| Suku: | Hulluruohot Datura |
| Laji: | stramonium |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Okahulluruoho eli hulluruoho (Datura stramonium) on koisokasvien heimoon (Solanaceae) ja hulluruohojen (Datura) sukuun kuuluva yksivuotinen kasvi. Hulluruoho on erittäin myrkyllinen ja haisee pahalta jo matkan päähän. Kasvin alkaloideilla on myös lääkekäyttöä.[2]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hulluruoho kasvattaa 20–120 cm korkean putkimaisesti haaroittuvan pystyn varren. Tummanvihreät lehdet ovat miehen kämmenen kokoisia, ohuita, leveänpuikeita, suippoja ja terävästi isohampaisia. Ne muistuttavat jossain määrin vaahteranlehtiä. Kukinto on viuhko ja kukintoperät ovat varren kanssa yhdiskasvuisia. Yksittäin lehtihangoissa olevat kukat ovat valkoiset tai joskus sinipunaiset, hennot ja hieman torvimaiset. Kukan verhiö on lieriömäinen ja särmikäs. Teriö on 5–10 cm pitkä, suppilomainen ja laiteeltaan poimumainen. Hulluruoho kukkii Suomessa heinä–syyskuussa. Hedelmä on piikikäs, iso, ulkoisesti hevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) hedelmää muistuttava nelilokeroinen kota. Verhiön tyvi säilyy renkaana kodan alla.[3] Kypsyttyään kota aukeaa paljastaen mustat, litteät ja soikiomaiset siemenet, joita on noin 300. Siemenet itävät noin seitsemässä viikossa.
Ruotsinkielinen (spikklubba, naulanuija) ja englanninkielinen nimi (thornapple, piikkiomena) viittaavat piikikkääseen hedelmään. Amerikassa hulluruohoa nimitetään "paholaisen omenaksi" (Devil's Apple).[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hulluruoho esiintyy kaikissa maanosissa yleisenä rikkaruohokasvina.[4] Alun perin se on kotoisin Pohjois-Amerikasta[3], mistä se on levinnyt lähes joka puolelle maailmaa lämpimille ja lauhkeille alueille. Pohjois-Amerikassa lajia kasvaa lähinnä Yhdysvaltain keski- ja itäosissa. Euroopassa laji on levinnyt mantereen etelä-, keski- ja itäosiin. Levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee Fennoskandian keskiosissa, Baltiassa ja Keski-Venäjällä. Hulluruoho on levinnyt myös laajalle alueelle Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään, Turkkiin sekä Keski- ja Itä-Aasiaan. Sitä tavataan myös Etelä-Amerikassa, Etelä- ja Keski-Afrikassa, Intiassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.[5]
Suomessa hulluruohoa kasvaa melko harvinaisena lähinnä Etelä-Suomessa sekä Pohjanlahden rannikkokaupungeissa Kemin korkeudelle saakka.[6]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa hulluruoho on vanha tulokaslaji, joka on tullut maahan painolastikasvina purjelaivojen painolastimaan mukana ja siemenlasteissa. Siksi sen tyypillisiä elinympäristöjä ovat satama-alueet, lastauspaikat, jouto- ja täyttömaat, kaatopaikat sekä puutarhat.[3] Esimerkiksi 1980-luvulla hulluruohoa ilmaantui Helsinkiin Herttoniemen satama-alueelle Pohjois-Amerikasta tuotujen, margariinin ja ruokaöljyn raaka-aineeksi tarkoitettujen auringonkukansiementen mukana.[7]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hulluruoho on vanha rohdoskasvi, jonka lehtiä ja siemeniä on käytetty erilaisina valmisteina lääkkeinä. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa sitä on aikanaan käytetty muun muassa kipulääkkeenä, astmaan ja kouristusten laukaisuun. Hulluruoho sisältää lukuisia antikolinergisiä tropaanialkaloideja kuten hyoskyamiinia, skopolamiinia ja atropiinia.[2][4] Suomesta vanhimmat todisteet hulluruohon viljelystä ovat Helsingin Kaisaniemestä, josta vanhan puutarhan paikalta on löytynyt 1700-luvulta säilyneitä siemeniä.[8] Ennen kuin muun muassa Kaisaniemessä tehtiin uusia makrofossiililöytöjä siemenistä, oli kasvin viljelystä Suomessa kirjallisia viitteitä vasta 1800-luvulta.[9][10]
Noitavainojen aikaan kasvia pidettiin osoituksena noitavoimista, ja pelkästään sen kasvaminen pihalla saattoi johtaa tuomioon, vaikka hulluruoho on yleinen kasvi lähes kaikkialla Euroopassa.[2]
Osalla sen alkaloideista on yhä lääkkeellistä käyttöä, minkä lisäksi sitä käytetään jonkin verran päihteenä. Hulluruohoa nauttinut henkilö voi esimerkiksi kokea poikkeuksellisen voimakkaita ja todentuntuisia aistiharhoja ja luulla niitä todeksi (ns. deliriumtila). Suurin osa kasvia käyttäneistä kertoo hallusinaatioidensa olleen myös äärimmäisen epämiellyttäviä ja äärimmäisen pelottavia.
Muitakin hulluruohoja ja koisokasveja käytetään päihteinä ja lääkkeinä.[11] Tämä ei kuitenkaan ole suositeltavaa, koska riski saada myrkyllisestä kasvista hengenvaarallinen yliannostus on erittäin suuri. Kasvin alkaloidipitoisuus riippuu monista tekijöistä. Pitoisuudet vaihtelevat sekä kasveittain että saman kasvin eri osien välillä.lähde?
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
- Paarlahti, Jouni, Myrkkykasvit. WSOY, 2005, ISBN 951-0-30079-9
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ITIS: Datura stramonium Viitattu 15.9.2011.
- ↑ a b c d Eliaksen yrttitarha: Hulluruoho (Datura stramonium) Viitattu 15.9.2011. (Internet Archive)
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 372, 374.
- ↑ a b Suomen terveyskasvit 1982, s. 284.
- ↑ Den virtuella floran: Spikklubba (myös levinneisyyskartta) Viitattu 15.9.2011. (englanniksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Okahulluruohon levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.9.2011.
- ↑ Helsingin kasvit 1998, s. 130.
- ↑ Kivipelto, Arja: Hulluruoho ja vesiheinä kukoistivat kasvitarhoissa. Helsingin Sanomat 1.5.2017, s. B12.
- ↑ Kivipelto, Arja: Hulluruoho, hullukaali ja vesiheinä kukoistivat satoja vuosia sitten suomalaisissa kasvitarhoissa Helsingin Sanomat. 24.5.2017/2.5.2017. Viitattu 19.7.2017.
- ↑ Hulluruoho oli varhainen lääke. Kemia-lehti, 2017, 44. vsk, nro 4/2017, s. 28. ISSN 0355-1628
- ↑ Datura Reports (also Jimson Weed, Thorn Apple) Erowid-tietokanta. Viitattu 15.9.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Okahulluruoho (Datura stramonium) – (laji.fi)
- Kasviatlas 2015: Okahulluruohon levinneisyys Suomessa – (koivu.luomus.fi)
- GRIN Taxonomy for Plants: Datura stramonium information – (www.ars-grin.gov) (englanniksi)
- Hulluruoho (Datura stramonium) – (www.luontoportti.com)
- Den virtuella floran: Hulluruoho (Datura stramonium) – (linnaeus.nrm.se) (ruotsiksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Datura stramonium – (plants.usda.gov) (englanniksi)
- Flora of China: Datura stramonium – (www.efloras.org) (englanniksi)
- Valistusvideo hulluruohon vaaroista – (www.youtube.com) (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Datura stramonium (jimsonweed) – www.cabi.org (englanniksi)
| Kaavio | Selitteet |
|---|---|
|
|
|