Fantastic Four: Hopeasurffari
| Fantastic Four: Hopeasurffari | |
|---|---|
| Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer | |
 |
|
| Ohjaaja | Tim Story |
| Käsikirjoittaja |
Don Payne Mark Frost John Turman |
| Perustuu | Stan Leen ja Jack Kirbyn sarjakuvaan Ihmeneloset |
| Tuottaja |
Avi Arad Bernd Eichinger Ralph Winter |
| Säveltäjä | John Ottman |
| Kuvaaja | Larry Blanford |
| Leikkaaja |
William Hoy Peter S. Elliot |
| Pukusuunnittelija | Mary E. Vogt |
| Pääosat |
Ioan Gruffudd Jessica Alba Chris Evans Michael Chiklis Julian McMahon Kerry Washington Andre Braugher Laurence Fishburne Doug Jones |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Yhdysvallat Saksa |
| Tuotantoyhtiö | |
| Levittäjä | 20th Century Fox |
| Ensi-ilta |
 15. kesäkuuta 2007 10. elokuuta 2007 |
| Kesto | 92 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 130 miljoonaa $ |
| Tuotto | 289 miljoonaa $ |
| Edeltäjä | Fantastic Four |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Fantastic Four: Hopeasurffari on vuonna 2007 ensi-iltansa saanut supersankarielokuva, joka perustuu Marvel Comicsin luomaan Ihmeneloset-supersankariryhmään. Elokuvan on ohjannut Tim Story, ja sen pääosissa näyttelevät Ioan Gruffudd, Jessica Alba, Michael Chiklis, Chris Evans ja Julian McMahon.[1] Elokuva on jatkoa kaksi vuotta aiemmalle elokuvalle Fantastic Four.
Fantastic Four: Hopeasurffari valmistettiin yhdysvaltalais−saksalaisena yhteistyönä. Elokuvan saama vastaanotto oli melko kielteinen, ja sitä arvosteltiin tyhjänpäiväiseksi ja järjettömäksi. Yleisesti ottaen vastaanotto oli kuitenkin ensimmäistä Fantastic Fouria myönteisempi ja elokuvan kepeä, hyväntuulinen tunnelma sai kiitosta.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Reed Richards ja Susan Storm valmistautuvat viettämään häitään, kun salaperäinen hopeinen lentävä esine ilmestyy maahan aiheuttaen outoja ilmiöitä. Kenraali Hager kertoo Reedille esineestä ja sen jättämistä laajoista kraattereista. Reed on luvannut Susanille, että keskittyisi häihin, mutta rakentaa salaa järjestelmän auttamaan satelliitteja esineen seuraamisessa. Esine liikkuu myös Latverian kautta ja herättää šokista Tohtori Doomin.
Häiden aikana Reedin järjestelmä havaitsee esineen lähestyvän New Yorkia ja aiheuttaa sähkökatkon. Johnny Storm seuraa sitä ja huomaa sen olevan lentävällä surffilaudalla liikkuva hopeinen humanoidi. "Hopeasurffari" vie Johnnyn mukanaan atmosfääriin ja pudottaa hänet alas. Johnnyn voimat eivät toimi kunnolla, mutta hän juuri ja juuri selviytyy. Palattuaan New Yorkiin hänen voimansa vaihtuvat hetkellisesti Susanin kanssa, jolloin Reed päättellee Surffarin muuttaneen Johnnyn molekyylirakennetta, antaen tälle kyvyn vaihtaa tovereittensa kanssa voimia kosketuksesta. Reed huomaa myös kaikkien Surffarin aiemmin vierailemien planeettojen tuhoutuneen. Grönlannissa Doom yrittää liittoutua Surffarin kanssa, mutta tämä torjuu ehdotuksen. Doom hyökkää, mutta Surffari ampuu häntä kosmisella voimalla, parantaen tämän kehon.
Reed päättelee Surffarin ilmestyvän seuraavaksi Lontooseen, jonne ilmestyvä kraatteri kuivattaa Thames-joen ja melkein tuhoaa London Eyen. Hager värvää vastahakoisten Ihmenelosten avuksi Doomin, joka kertoo havainneensa laudan olevan Surffarin voimien lähde. Reed kehittää takyonipulssigeneraattorin, jolla Surffari voitaisiin eristää laudastaan. Doom taas kehittää toisenlaista laitetta, jonka käyttötarkoitusta hän ei paljasta. Schwarzwaldissa armeijan ja Ihmenelosten operaation aikana Surffari ilmestyy Susanille. Hän kertoo, ettei ole planeettojen tuhoaja vaan sen palvelija. Armeija tulittaa Surffaria, mikä häiritsee tätä kunnes Reed käyttää generaattoria erottaakseen tämän laudastaan. Surffari viedään Siperiaan, jossa tätä kidutetaan tietojen saamiseksi. Susan hiipii tämän luokse ja saa tietää Surffarin mestarin olevan kutsuttu nimellä Galactus. Galactus on valtava pilvimäinen kosminen olento, joka syö elinkelpoisia planeettoja selvitäkseen. Surffari palvelee Galactusta, jotta tämä ei tuhoaisi hänen omaa kansaansa, ja surffilauta taas toimii lähettimenä tälle.
Hagerin antaa hänen tutkia Surffarin lautaa kiitoksena avusta. Mutta Doom käyttääkin kehittämäänsä laitetta vallatakseen Surffarin laudan ja tappaakseen Hagerin. Ihmeneloset vapauttavat Surffarin ja Johnny suostuttelee Hagerin alaisen, kapteeni Frankie Rayen, päästämään heidät Doomin perään. Reed kutsuu paikalle juuri rakentamansa Ihmeauton, jolla he seuraavat Doomia Shanghaihin. Taistelun aikana Susan haavoittuu kuolettavasti suojellessaan Surffaria Doomilta, ja Galactus saapuu Maahan. Johnny imee kaikkien tovereittensa voimat ja taistelee kosmisilla voimilla varustautunutta Doomia vastaan. Johnny onnistuu rikkomaan Doomin pulssiohjaimen ja Ben Grimm tönäisee nosturilla Doomin mereen. Surffari saa lautansa sekä voimansa takaisin. Hän elvyttää Susanin ja päättää puolustaa Maata. Johnnyn avulla hän lentää Galactuksen sisään ja käyttää voimiaan tätä vastaan. Massiivinen energiatörmäys luo kosmisen repeämän, joka imee Galactuksen sisäänsä. Johnnyn molekyylirakenne taas on vakautunut hänen koskettuaan Surffarin lautaan.
Reed ja Susan menevät naimisiin Japanissa. Mutta he saavat kuulla Venetsian olevan vajoamassa, jolloin he lähtevät vihkimisseremonian jälkeen Italiaan. Lopputekstien aikana näytetyssä kohtauksessa avaruudessa leijuva Surffari avaa silmänsä ja lauta liitää hänen luokseen.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ioan Gruffudd | … | Reed Richards / Herra Fantastinen |
| Jessica Alba | … | Susan "Sue" Storm / Näkymätön nainen |
| Chris Evans | … | Johnny Storm / Liekki |
| Michael Chiklis | … | Ben Grimm / Möykky |
| Julian McMahon | … | Victor von Doom / Tohtori Doom |
| Kerry Washington | … | Alicia Masters |
| Andre Braugher | … | kenraali Hager |
| Doug Jones | … | Norrin Radd / Hopeasurffari |
| Laurence Fishburne | … | Hopeasurffarin ääni |
| Beau Garrett | … | kapteeni Frankie Raye |
| Brian Posehn | … | pappi |
| Azh Grenier | … | Sherman |
| Kenneth Welsh | … | Jeff Wagner |
| Stan Lee | … | torjuttu häävieras (cameo) |
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kriitikoiden vastaanotto | |
|---|---|
| Yhteispisteet | |
| Julkaisu | Pisteet |
| Metacritic | 45 %[2] |
| Rotten Tomatoes | 37 %[3] |
| Arvostelupisteet | |
| Julkaisu | Pisteet |
| AllMovie[4] Jeremy Wheeler |    |
| Film-O-Holic[5] Jussi Lahtonen | |
| Helsingin Sanomat[6] Jussi Ahlroth | (Kielteinen) |
| Iltalehti[7] | |
| MTV[8] Tuuve Aro | (Myönteinen) |
| Muropaketti[9] Tatu Junni | |
| The New York Times[10] Manogla Dargis | (Kielteinen) |
| The Times[11] Kevin Maher | |
| The Wall Street Journal[12] Joe Morgenstern | (Keskinkertainen) |
Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 37 % kriitikoista antoi elokuvalle myönteisen arvostelun. Yhteenvedon mukaan Hopeasurffari on edeltäjäänsä parempi mutta yksinkertainen ja lapsellinen elokuva, jonka suurin vahvuus ovat näyttävät erikoistehoseet.[3] Metacritic-sivuston keräämä arvosana elokuvalle on 45/100, joka perustuu 35 arvosteluun. Sivuston mukaan Hopeasurffarin vastaanotto oli ”ristiriitainen tai keskinkertainen”.[2]
The New York Timesin arvostelussa Manohla Dargis sanoo Hopeasurffaria sekoituksena ”kierrätettyjä ideoita, tyhjäkäyntiä, hoopoa huulenheittoa, satunnaista naisvihamielisyyttä ja pseudotieteellistä hölynpölyä”.[10] The Wall Street Journalin Joe Morgensternin mukaan elokuva saa ihmisnäyttelijätkin muistuttamaan digitaalisia luomuksia, mikä on osa tietoisen hyväntuulista ulkoasua.[12] The Timesin Kevin Maherin mukaan yhteiskunnallisesta alatekstistä riisuttu Hopeasurffari on tervetullutta vaihtelua teennäisen syvällisiin ja ylipitkiin supersankarielokuviin; ”kaikkea, mitä 60-luvun sarjakuvaan perustuvalta elokuvalta voi toivoa – räikeä, tyhjäpäinen, tunne-elämältään yksiulotteinen, rehvakkaan idioottimainen ja armeliaan lyhyt”.[11] AllMovie-sivuston arvostelussa Jeremy Wheeler sanoo Hopeasurffarin olevan edeltäjäänsä parempi, vaikka se kärsiikin samoista ongelmista. Wheelerin mukaan elokuva on höpsö, hyväntuulinen ja varman päälle pelattu.[4]
Helsingin Sanomien kriitikko Jussi Ahlroth kuvailee Hopeasurffaria yhdistelmäksi supersankarielokuvaa ja romanttista komediaa. Lopputulos ”on juuri niin kammottava kuin miltä resepti kuulostaa”. Marvelin kiehtovimpiin kuuluva hahmo Hopeasurffari on sarjakuvavastineeseensa verrattuna pinnallinen, eikä loppuratkaisussa ole järkeä edes elokuvan sisäisen logiikan puitteissa.[6] Muropaketti-sivuston Tatu Junnin mukaan elokuvan keskeinen ongelma on, että se mikä toimii sarjakuvassa ei välttämättä toimi elokuvassa. Jo elokuvan nimi on tahattoman koominen, eikä ”juonessa ole päätä, ei häntää”.[9] Film-O-Holicin Jussi Lahtonen sanoo Hopeasurffarin onnistuvan tavoitteessaan olla humoristinen ja näyttävillä erikoistehosteilla turboahdettu toimintaseikkailu. Elokuva on pinnallinen ja kliseinen, mutta sen viihteellinen tyyli on perusteltu.[5] Iltalehden arvion mukaan Hopeasurffari on ensimmäistä osaa parempi, vauhdikas ja hauska sarjakuvaseikkailu, joka sopii ennen kaikkea Ihmenelosien faneille. Sarjakuvaa entuudestaan tuntemattomille elokuva jäänee ”etäiseksi ja melko yhdentekeväksi”.[7] MTV:n Tuuve Aron mukaan Hopeasurffari on ”hupsu, sympaattinen ja melkoisen yhdentekevä” elokuva, joka tarjoaa näyttäviä erikoisefektejä ja sopii ennen kaikkea nuoremmalle yleisölle.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Fantastic Four: Hopeasurffari Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- ↑ a b Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer (2007) Metacritic. CBS Interactive. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer Rotten Tomatoes. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Wheeler, Jeremy: Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer (2007) AllMovie. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Lahtonen, Jussi: Fantastic Four: Hopeasurffari Film-o-Holic. 10.8.2007. Viitattu 12.3.2020.
- ↑ a b Ahlroth, Jussi: Fantastic Four: Hopeasurffari: Toinenkin Fantastic Four -elokuva hukkaa sarjakuvan idean. Helsingin Sanomat. 10.8.2007. Viitattu 12.3.2020.
- ↑ a b Fantastic 4 Hopeasurffari Iltalehti. 3.1.2008. Viitattu 13.3.2020.
- ↑ a b Aro, Tuuve: Fantastic Four: Hopeasurffari (4: Rise of the Silver Surfer) MTV Uutiset. 9.8.2007. Viitattu 13.3.2020.
- ↑ a b Junni, Tatu: Fantastic Four: Hopeasurffari (**) Muropaketti. 9.8.2007. Viitattu 13.3.2020.
- ↑ a b Dargis, Manohla: Armageddon Comes Knocking The New York Times. 14.6.2007. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Maher, Kevin: Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer The Times. 14.6.2007. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Morgenstern, Joe: Film Review The Wall Street Journal. 15.6.2015. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jesse Itkonen: Fantastic Four: Hopeasurffari. Elokuvateatteri.com 31.7.2007.
- Jussi Ahlroth: Fantastic Four: Hopeasurffari. Helsingin Sanomat 10.8.2007.
- Jussi Lahtonen: Fantastic Four: Hopeasurffari. Film-o-holic.com 10.8.2007.
- Fantastic Four: Hopeasurffari. Savon sanomat 4.1.2008.
- Tatu Junni: Fantastic Four: Hopeasurffari. Dome.fi 9.8.2007.