Erik Wallensköld
Erik Wallensköld (alk. Wallenius 4. toukokuuta 1779 Tohmajärvi – 18. lokakuuta 1846 Turku) oli suomalainen senaattori, tuomari ja maaherra, joka toimi muun muassa Turun hovioikeuden presidenttinä.
Turun akatemiassa opiskellut Wallensköld valmistui tuomariksi vuonna 1799. Sen jälkeen hän toimi Turun ja Vaasan hovioikeuksissa sekä oli jäsenenä senaatin talousosastossa. Vuosina 1820–1822 Wallensköld oli johtajana Suomen vaihto-, laina- ja talletuskonttorissa eli Suomen Pankissa. Hän oli Turun ja Porin läänin virkaatekevä maaherra 1822–1826 sekä maaherra 1826–1828. Wallensköld toimi myös lyhytaikaisesti Kymenkartanon läänin maaherrana vuonna 1828. Turun hovioikeuden presidenttinä hän oli vuosina 1832–1840.[1]
Valtioneuvoksen arvonimen Wallensköld sai 1823 ja hänet aateloitiin vuonna 1832. Wallensköldin isä oli talousmies Gabriel Wallenius, poika senaattori Adolf Waldemar Wallensköld ja pojanpoika professori Axel Wallensköld.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kotivuori, Yrjö: Erik Wallensköld. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 4.1.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Edeltäjä: Adolf Fredrik von Willebrand |
Keisarillisen Turun hovioikeuden presidentti 1832−1840 |
Seuraaja: Carl Fredrik Richter |
| Edeltäjä: Adolf Broberg |
Kymenkartanon läänin maaherra 1828 |
Seuraaja: Abraham Joakim Molander |
|
Edeltäjä: Lars Gabriel von Haartman |
Turun ja Porin läänin maaherra 1822–1828 |
Seuraaja: Adolf Broberg |
