Dimmu Borgir
| Dimmu Borgir | |
|---|---|
 |
|
 Dimmu Borgir Tuska -festivaaleilla vuonna 2005. |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1993– |
| Tyylilaji |
sinfoninen black metal melodinen black metal |
| Kotipaikka |
 Oslo, Norja |
| Laulukieli | englanti, norja |
| Jäsenet | |
| Entiset jäsenet |
Astennu, kitara (1997–1999) |
| Levy-yhtiö | |
| Aiheesta muualla | |
| www.dimmu-borgir.com | |
Dimmu Borgir on vuonna 1993 perustettu norjalainen melodista ja pääosin sinfonista black metallia soittava yhtye.[1] Yhtye on saanut nimensä Islannissa Mývatnin alueella sijaitsevan Dimmuborgir-nimisen laavamuodostelman mukaan. Suoraan käännettynä Dimmu Borgir tarkoittaa islannin kielellä "synkkää linnaa", joka viittaa kyseisen laavamuodostelman linnamaiseen ulkoasuun. Yhtye on yksi menestyneimmistä black metal -yhtyeistä. Dimmu Borgirin musiikin äänimaailma oli aluksi yksinkertaisempaa mutta heidän tyylinsä on vuosien varrella muuttunut yhä orkestraalisempaan suuntaan.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dimmu Borgirin perustivat alkujaan Shagrath, Silenoz ja Tjodalv vuonna 1993. Yhtye julkaisi vuonna 1994 EP:n nimeltä Inn I Evighetens Mørke (suom. 'ikuisuuden pimeyteen'). Tämä lyhyt EP myytiin loppuun muutamassa viikossa. Dimmu Borgir julkaisi vielä samana vuonna ensimmäisen kokopitkän studioalbumin For All Tid. Toisin kuin nykyään, Shagrath soitti levyllä rumpuja ja Tjodalv kitaraa Silenozin hoitaessa lauluosuudet. Kokoonpano muuttui ennen toista albumia Stormblåst (1996), joka oli myös yhtyeen viimeinen julkaisu, jossa kaikki sanoitukset olivat norjaksi.
Stormblåstin julkaisun jälkeen kosketinsoittaja Stian Aarstad jätti yhtyeen väliaikaisesti ja astui Norjan armeijan palvelukseen. Näin ollen hän ei voinut osallistua Devil's Pathin äänityksiin vuonna 1996. Aarstad kotiutui armeijasta vuonna 1997, mutta kun albumin Enthrone Darkness Triumphant äänitykset olivat alkaneet, hänet erotettiin yhtyeestä. Enthrone Darkness Triumphant oli Dimmu Borgirin ensimmäinen levytys saksalaiselle Nuclear Blastille. Vuonna 1998 Dimmu Borgir julkaisi väliteoksen Godless Savage Garden, jossa oli yksi uusi kappale "Moonchild Domain" sekä lukuisia livetaltiointeja.
Dimmu Borgirin seuraavat albumit olivat Spiritual Black Dimensions (1999) ja Puritanical Euphoric Misanthropia (2001), jotka ovat yhtyeen melodisimmat ja monen mielestä myös parhaat albumit. Spiritualille bändiin tuli uusi kosketinsoittaja Mustis, jonka myötä bändin äänimaailma muuttui huomattavasti sinfonisemmaksi ja melodisemmaksi. Dimmu Borgirin basisti Nagash jätti bändin Spiritual Black Dimensionsin äänitysten jälkeen oman bändinsä Covenantin takia. Tilalle tuli Borknagar-yhtyeestä tuttu Simen Hestnaes, taiteilijanimeltään Vortex. Myös alkuperäinen rumpali Tjodalv jätti bändin Spiritualin jälkeen ja korvaajaksi tuli Nicholas Barker. Bändin australialainen soolokitaristi Astennu erotettiin myös Spiritual Black Dimensionsin jälkeen ja korvaajaksi tuli Old Man's Childin nokkamies Galder. Puritanical Euphoric Misanthropia -levyllä soittaa myös Göteborgin sinfoniaorkesteri.
Vuonna 2003 yhtye julkaisi kuudennen albuminsa Death Cult Armageddon. Levyllä oli mukana myös Prahan filharmoninen orkesteri. Sinfonisten osuuksien lisääminen on yhtyeen mukaan täydentänyt heidän musiikkiansa. Dimmu Borgir oli vuonna 2004 mukana Ozzfest-kiertueella, ja yhtye äänitti alun perin vuonna 1996 julkaistun Stormblåstin uudelleen.
Vuonna 2007 julkaistiin yhtyeen kahdeksas studioalbumi In Sorte Diaboli, (suom. liitossa saatanan kanssa). Vuoden 2008 lokakuussa ilmestyi uusi DVD nimeltään The Invaluable Darkness, joka sisältää live-materiaalia In Sorte Diabolin julkaisukiertueella.
Elokuussa 2009 yhtye vahvisti erottaneensa kosketinsoittaja Mustiksen ja basisti/taustalaulaja Vortexin. Tämä aiheutti närkästystä fanien keskuudessa. Syyskuussa 2010 julkaistiin yhtyeen yhdeksäs studioalbumi Abrahadabra.
Jäsenet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Shagrath - laulu (1993–), koskettimet (1996, 2009-), rummut (1993-1995), kitarat (1995–1997, 2005), bassokitara (2005)
- Erkekjetter Silenoz - kitarat (1993–), laulu (1993–1997, 2003, 2005), bassokitara (2005)
- Daray (sessio) - rummut (2008–)
- Gerlioz (sessio) - kosketinsoittimet, syntentisaattorit (2010–)
- Victor Brandt (sessio) - bassokitarat (2018–)
Entiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tony Laureano − rummut (2004–2005, 2007–2008)
- Hellhammer (Jan Axel Blomberg) − rummut (2005–2007)
- Nicholas Barker - rummut (1999–2004)
- Tjodalv (Kenneth Åkesson) − rummut (1993–1999)
- Nagash (Stian André Arnesen) − basso (1996–1999)
- Astennu (Jamie Stinson) − kitara (1997–1999)
- Stian Aarstad − kosketinsoittimet (1993–1997)
- Tristan (Ivar Tristan Lundsten) − basso (1993–1996)
- Kimberly Goss − kosketinsoittimet (1997–1998)
- ICS Vortex - basso ja taustalaulu (2001–2009)
- Mustis (Øyvind Mustaparta) - kosketinsoittimet (1998–2009)
- Galder - kitarat (2000–2024)
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
EP:t
|
Singlet
|
Videografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Live & Plugged vol. 2 (1997, Nuclear Blast Records)
- World Misanthropy (2002, Nuclear Blast Records, DVD/VHS)
- The Invaluable Darkness (2008, Nuclear Blast Records, DVD)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Dimmu Borgir allmusic.com. Viitattu 20.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Official Biography dimmu-borgir.com. Viitattu 20.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Arto Mäenpää: Dimmu Borgirilta albumillinen covereita joulukuussa: Bändin tulkinta Venomin ”Black Metal” -kappaleesta julki Kaaoszine. 19.10.2023. Viitattu 20.10.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viralliset kotisivut (englanniksi)
- Dimmu Borgir Myspacessa (englanniksi)
- Dimmudiscography (Arkistoitu – Internet Archive)
- Dimmu Borgir Last.fm:ssä (englanniksi)