Australian Grand Prix 1986
 Australian Grand Prix 1986 |
|
|---|---|
|
16. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1986.
|
|
 Pidempi versio radasta oli käytössä |
|
| Päivämäärä | 26. lokakuuta 1986 |
| Sijainti | Adelaide, Australia |
| Ratatyyppi | katurata |
| Radan pituus | 3,779 km |
| Kilpailun pituus | 82 kierrosta, 309,878 km |
| Sää | aurinkoinen, kuiva |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |
 Nigel Mansell (Williams-Honda) |
| Paaluaika | 1.18,403 |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |
 Alain Prost (McLaren-TAG) |
| Toinen |
 Nelson Piquet (Williams-Honda) |
| Kolmas |
 Stefan Johansson (Ferrari) |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja |
Nelson Piquet (Williams-Honda) |
| Kierrosaika | 1.20,787 (kierroksella 82) |
Australian Grand Prix 1986 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 26. lokakuuta 1986 Adelaiden katuradalla.[1] Kilpailu oli kauden 1986 päätöskilpailu. Sen voitti maailmanmestaruuteen ajanut hallitseva maailmanmestari McLarenin Alain Prost. Toiseksi sijoittui Williamsin Nelson Piquet ja kolmanneksi Ferrarin Stefan Johansson.
Kilpailu oli Keke Rosbergin ja Alan Jonesin F1-uran viimeinen.
Aika-ajot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aika-ajoissa paalupaikan otti MM-sarjaa johtanut Mansell, saaden eturiviin rinnalleen Piquet'n. Ayrton Senna (Lotus) ja Prost ottivat lähtöruudut 3. ja 4. Kymmenen nopeimman kuskin joukkoon mahtuivat myös René Arnoux (Ligier), Gerhard Berger (Benetton), Rosberg, Philippe Alliot (Ligier), Michele Alboreto (Ferrari) ja Philippe Streiff (Tyrrell).
Kilpailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Startissa Mansell piti paikkansa, mutta toiseen mutkaan tultaessa Senna ohitti hänet. Piquet ja Rosberg ohittivat myös Mansellin, joista ensin mainittu ohitti Sennan vielä ensimmäisen kierroksen aikana. Sennan ongelmat jatkuivat hänen hävittyä seuraavalla kierroksella Rosbergille, kahta kierrosta myöhemmin Mansellille ja kierroksella 6 Prostille.
Kierroksella 7, Rosberg ohitti kilpailua johtaneen Piquet'n ja ryhtyi kasvattamaan eroa muihin. Prost ohitti hetkeä myöhemmin Mansellin ja siirtyi painostamaan Piquet'tä, joka lopulta onnistui kun Piquet spinnasi kierroksella 23. Prostin mestaruushaaveet näyttivät kuitenkin olleen tuomittu muutama kierros myöhemmin kun hän kärsi rengasrikon ja joutui ajamaan varikolle vaihtamaan uuden renkaan. Prost putosi neljänneksi.
Piquet oli ehinyt sillä välin koota itsensä henkisesti spinnauksen jälkeen ja onnistui lopulta ohittamaan Mansellin kierroksella 44, nousten takaisin kakkospaikalle. Prost sai Williams-kaksikon kiinni ja koko kolmikko ajoi tiiviissä nipussa.
Rosberg oli johtanut tuohon asti ylivoimaisesti, kun kierroksella 63 kun McLarenin takarengas räjähti ja matka päättyi lähtösuoralle. Vain kierrosta myöhemmin myös Mansellilta räjähti rengas - tällä kertaa tosin vasen takarengas. Kipinäsuihkun saatellessa Mansell joutui ajamaan radan sivuun ja lähes varmalta näyttänyt mestaruus jäi Prostin ja Piquet'n väliseksi kaksintaisteluksi.
Williamsilla jouduttiin kutsumaan Piquet varikolle peläten että tältäkin räjähtäisi rengas.[2] Prost nousi 15 sekunnin johtoasemaan, jonka Nelson pystyi kutistamaan lopulta neljään sekuntiin ennen kuin ruutulippu heilahti. Prost voitti, Piquet oli toinen ja kolmas oli Johansson, joka jäi kärkikaksikosta lopulta kierroksen.
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aika-ajo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kilpailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 1 | Alain Prost
|
McLaren-TAG | 82 | 1:54.20,388 | 4 | 9 |
| 2 | 6 | Nelson Piquet
|
Williams-Honda | 82 | + 4,205 | 2 | 6 |
| 3 | 28 | Stefan Johansson
|
Ferrari | 81 | + 1 krs. | 12 | 4 |
| 4 | 3 | Martin Brundle
|
Tyrrell-Renault | 81 | + 1 krs. | 16 | 3 |
| 5 | 4 | Philippe Streiff
|
Tyrrell-Renault | 80 | Polttoaine loppu | 10 | 2 |
| 6 | 11 | Johnny Dumfries
|
Lotus-Renault | 80 | + 2 krs. | 14 | 1 |
| 7 | 25 | René Arnoux
|
Ligier-Renault | 79 | + 3 krs. | 5 | |
| 8 | 26 | Philippe Alliot
|
Ligier-Renault | 79 | + 3 krs. | 8 | |
| 9 | 14 | Jonathan Palmer
|
Zakspeed | 77 | + 5 krs. | 21 | |
| 10 | 19 |  Teo Fabi
|
Benetton-BMW | 77 | + 5 krs. | 13 | |
| NC | 16 | Patrick Tambay
|
Lola-Ford | 70 | Ei sijoitusta | 17 | |
| Kesk. | 5 | Nigel Mansell
|
Williams-Honda | 63 | Rengas | 1 | |
| Kesk. | 7 | Riccardo Patrese
|
Brabham-BMW | 63 | Sähköt | 19 | |
| Kesk. | 2 |  Keke Rosberg
|
McLaren-TAG | 62 | Rengas | 7 | |
| NC | 22 |  Allen Berg
|
Osella-Alfa Romeo | 61 | Ei sijoitusta | 26 | |
| Kesk. | 8 | Derek Warwick
|
Brabham-BMW | 57 | Jarrut | 20 | |
| Kesk. | 17 |  Christian Danner
|
Arrows-BMW | 52 | Moottori | 24 | |
| Kesk. | 18 |  Thierry Boutsen
|
Arrows-BMW | 50 | Moottori | 22 | |
| Kesk. | 12 | Ayrton Senna
|
Lotus-Renault | 43 | Moottori | 3 | |
| Kesk. | 23 | Andrea de Cesaris
|
Minardi-Motori Moderni | 40 | Mekaaninen | 11 | |
| Kesk. | 20 |  Gerhard Berger
|
Benetton-BMW | 40 | Moottori | 6 | |
| Kesk. | 29 |  Huub Rothengatter
|
Zakspeed | 29 | Ripustukset | 23 | |
| Kesk. | 15 | Alan Jones
|
Lola-Ford | 16 | Moottori | 15 | |
| Kesk. | 24 | Alessandro Nannini
|
Minardi-Motori Moderni | 10 | Onnettomuus | 18 | |
| Kesk. | 21 | Piercarlo Ghinzani
|
Osella-Alfa Romeo | 2 | Voimansiirto | 25 | |
| Kesk. | 27 | Michele Alboreto
|
Ferrari | 0 | Onnettomuus | 9 | |
| Lähde:[3][4][5] | |||||||
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paalupaikka: Nigel Mansell – 1.18,403[6]
- Nopein kierros: Nelson Piquet – 1.20,787 kierroksella 82[4]
- Keke Rosbergin, Huub Rothengatterin ja Alan Jonesin viimeinen kilpailu.[7][8][9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ 1986 Australian GP Races. ChicaneF1.com. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Mansell denied at the last ESPN. Arkistoitu 5.1.2020. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Arkistoitu kopio koti.mbnet.fi. Arkistoitu 29.7.2014. Viitattu 26.7.2014.
- ↑ a b 1986 Australian Grand Prix Results ESPN. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Foster's 1986 Australian Formula 1 Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950–2017. Formula1.com. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Foster's 1986 Australian Formula 1 Grand Prix - OVERALL QUALIFYING Results - Archive 1950–2017. Formula1.com. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Keke Rosberg - Finland ESPN. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Alan Jones - Australia ESPN. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Huub Rothengatter - Netherlands ESPN. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| 2020-luku | 2022 | 2023 | 2024 | |||||||
| Radat | Adelaiden katurata (1985–1995) Melbourne Grand Prix Circuit (1996–2019), Albert Park Circuit (2022–) | |||||||||
