Arsenal WFC

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arsenal WFC
Koko nimi Arsenal Women Football Club
Lempinimet The Gunners, Tykkimiehet
Perustettu 1987
Kaupunki Lontoo, Englanti
Kenttä Meadow Park
Sarja FA WSL
Sarjataso 1.
Värit          
Päävalmentaja Jonas Eidevall
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu

Arsenal Women Football Club, entiseltä nimeltään Arsenal Ladies Football Club, on englantilainen naisten jalkapalloseura, joka pelaa maan pääsarjassa FA WSL:ssä. Arsenal LFC toimii yhteistyössä Arsenal FC:n kanssa. Se käyttää muun muassa samaa logoa ja samoja värejä.

Arsenal on menestynein seura naisten jalkapallossa Englannissa. Se dominoi Englannin sarjoja erityisesti 2000-luvun alussa, jolloin se pelasi muun muassa pelasi yli 100 perättäistä tappiotonta ottelua vuosina 2003–2009. Arsenal on saavuttanut muun muassa 15 liigamestaruutta, 14 FA Cupin voittoa ja yhden UEFA Cupin (nyk. Mestarien liiga) voiton ainoana englantilaisjoukkueena.

Arsenal juhlii cup-mestaruuksiaan 2009
Joukkuekuva vuodelta 2009

Arsenalin perusti miesten joukkueessa työskennellyt Vic Akers vuonna 1987. Akers ryhtyi myös valmentamaan joukkuetta ja lopulta hän toimi tehtävässä 22 vuotta. Arsenalin menestys alkoi jo 1990-luvun alussa, kun se 1992 voitti naisten Liigacupin ja nousi Valioliigaan. Heti ensimmäisellä kaudellaan pääsarjassa Arsenal voitti mestaruuden. Seuraavina vuosina Arsenal nousi yhdeksi Englannin parhaista joukkueista. Se uusi mestaruutensa 1995 ja 1997, ja voitti FA Cupin neljästi 1990-luvulla. 2000-luvun alulla Arsenal hallitsi naisten jalkapalloa Englannissa täysin. Se voitti muun muassa yhdeksän perättäistä mestaruutta vuosina 2004–2012 eikä hävinnyt otteluakaan lähes kuuteen vuoteen. Ennätyksellinen 108 ottelun tappioton putki alkoi lokakuussa 2003 ja päättyi maaliskuussa 2009.[1] Menestyksekkäimmällä kaudella 2006–2007 Arsenal voitti kaiken mahdollisen kotimaassa ja lisäksi UEFA Cupin (nyk. Mestarien liiga) ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana englantilaisjoukkueena.[2][3][4]

Vuonna 2009 Akersin pitkä ura valmentajana päättyi, kun hän siirtyi seuran toimitusjohtajaksi.[5] Menestys jatkui myös uusien valmentajien alaisuudessa. Arsenalin mestaruusputki jatkui Valioliigassa ja 2011 käynnistyneessä Naisten superliigassa, jonka kaksi ensimmäistä mestaruutta se voitti. Tämän jälkeen Arsenalin menestysputki liigassa katkesi, kun Liverpool vei mestaruuden 2013 Arsenalin jäädessä kolmanneksi.[6] Seuraavina vuosina Arsenal voitti FA Cupin kolmesti, mutta liigamestaruuden se onnistui saavuttamaan vasta 2019.[2][3]

Edustusjoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivitetty 22. syyskuuta 2024 [7]
Nro Paikka Pelaaja
1 M Itävalta Manuela Zinsberger
2 P Yhdysvallat Emily Fox
3 P Englanti Lotte Wubben-Moy
5 P Espanja Laia Codina
6 P Englanti Leah Williamson
7 P Australia Steph Catley
8 K Espanja Mariona Caldentey
9 H Englanti Beth Mead
10 K Skotlanti Kim Little
11 P Irlanti Katie McCabe
12 K Norja Frida Maanum
13 K Sveitsi Lia Wälti
14 M Alankomaat Daphne van Domselaar
16 H Ruotsi Rosa Kafaji
Nro Paikka Pelaaja
17 H Ruotsi Lina Hurtig
19 H Australia Caitlin Foord
21 K Alankomaat Victoria Pelova
22 K Tanska Kathrine Møller Kühl
23 H Englanti Alessia Russo
25 H Ruotsi Stina Blackstenius
26 P Itävalta Laura Wienroither
28 P Ruotsi Amanda Ilestedt
32 K Australia Kyra Cooney-Cross
40 M Englanti Naomi Williams
53 H Englanti Vivienne Lia
56 H Englanti Freya Godfrey
60 K Englanti Laila Harbert
62 P Englanti Katie Reid
  • Naisten UEFA Cupin voitto (1)
    • 2007
  • FA WSL:n mestaruus (3)
    • 2011, 2012, 2019
  • Naisten Valioliigan mestaruus (12)
    • 1993, 1995, 1997, 2001, 2002, 2004, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010
  • FA Cupin voitto (14)
    • 1993, 1995, 1998, 1999, 2001, 2004, 2006, 2007, 2008, 2009, 2011, 2013, 2014, 2016
  • Liigacupin voitto (10)
    • 1992, 1993, 1994, 1998, 1999, 2000, 2001, 2005, 2007, 2009

[3]

Maineikkaita pelaajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Mary O'Shea: Over Five Years and 108 Games Later, Everton Finally Ends Arsenal's Miracle Run 30.3.2009. Bleacher Report. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  2. a b Arsenal Women History Arsenal FC. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  3. a b c Arsenal Women Honours Arsenal FC. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  4. Anna Kessel: The invincibles 4.5.2008. The Guardian. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  5. Tony Leighton: Arsenal Ladies boss Tony Gervaise reveals reasons behind shock exit 21.2.2010. The Guardian. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  6. England (Women) 2013 RSSSF. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  7. Squad: Women Arsenal FC. Viitattu 22.9.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]