Tämä on hyvä artikkeli.

Armi Aavikko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Armi Aavikko
Armi Aavikko elokuussa 1989.
Armi Aavikko elokuussa 1989.
Henkilötiedot
Koko nimi Armi Anja Orvokki Aavikko
Syntynyt1. syyskuuta 1958
Helsinki
Kuollut2. tammikuuta 2002 (43 vuotta)
Espoo
Ammatti laulaja, missi
Muusikko
Aktiivisena 1977–1995
Tyylilajit iskelmä
Yhtyeet Danny & Armi
Finntastic
Levy-yhtiöt
Aiheesta muualla

Armi Anja Orvokki Aavikko (1. syyskuuta 1958 Helsinki – 2. tammikuuta 2002 Espoo) oli suomalainen missi, laulaja ja show-esiintyjä.

Aavikko kruunattiin 18-vuotiaana vuoden 1977 Miss Suomeksi. Miss Skandinavia -kilpailuissa Aavikko oli toinen perintöprinsessa. Keväällä 1977 hän aloitti yhteistyön laulaja Dannyn kanssa, ja he muodostivat suositun esiintyjäduon Danny & Armi. Heidän suurin suosionsa osui vuosiin 1977–1982, ja heidän hitti-iskelmiään ovat muun muassa ”Tahdon olla sulle hellä”, ”Kaiken sulle antaisin”, ”Silloin vasta kaiken saan” ja ”Me vain”. Aavikko julkaisi vuonna 1981 oman sooloalbuminsa Armi.

Danny ja Armi konsertoivat taajaan tanssipaikoilla ja ravintoloissa. Pitkälti Dannyn ohjauksen ja tuen ansiosta Aavikosta tuli ammattimainen laulaja. Uransa aikana Aavikko ei juuri saanut arvostusta laulajana, vaan hänet leimattiin pelkäksi missiksi. 1990-luvun alkupuolella Danny ja Armi esiintyivät laivaristeilyjen viihdeilloissa, jotka olivat yleisö- ja arvostelumenestyksiä. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen Aavikko vetäytyi aktiiviselta laulajanuralta. Hän kärsi alkoholismista ja skandaalilehdistön huomiosta. Viimeisinä aikoinaan Aavikko suunnitteli uutta alkua ja laulelmalevyä, mutta hän kuoli 43-vuotiaana keuhkokuumeeseen.

Petri Tuunaisen kirjoittama elämäkerta Armi Aavikko – 1958–2002 ilmestyi vuonna 2005. Vuonna 2021 Yle julkaisi Aavikon elämästä tehdyn kuunnelmadraaman Armi Aavikko – siinä välissä olin elossa.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armi Aavikko syntyi 1958 Helsingissä Anja ja Keijo Aavikon perheeseen. Hänen äitinsä oli lähtöisin Leivonmäeltä Keski-Suomesta ja isänsä Pukkilasta. Armilla oli kolme vanhempaa sisarta, Anneli (1954), Pirjo (1955) ja Arja (1956–1992). Pikkuveli Rauno syntyi 1962 ja perheen kuopus Marja-Liisa 1968. Armin syntymän aikaan perhe asui Porvoossa, jonne he olivat rakennuttaneet omakotitalon. Keijo Aavikko työskenteli autonkuljettajana ja myöhemmin vakuutusmiehenä, ja äiti Anja hoiti lapsia kotona. Vauvaiässä Armi oli kuolla saatuaan myrkytyksen liian voimakkaasta peräpuikosta. 1960-luvun alussa perhe muutti Vuorikadulle Porvoon kirkon lähellä sijainneeseen piharakennukseen. Aavikon lapsuudenperhe oli uskovainen ja musikaalinen. Tyttäret perivät äitinsä uskonnolliset arvot ja kävivät sunnuntaisin Pelastusarmeijan Porvoon osaston pitämässä pyhäkoulussa. Isä puolestaan kannusti lapsiaan musiikin pariin, ja molemmat sedät olivat erinomaisia runonlausujia. Armi peri taiteellisuutensa juuri isänsä puolelta, ja koko ikänsä ilmaisi usein tuntemuksiaan juuri runojen kautta.[1]

Armi Aavikko oli mielikuvitukseltaan rikas, itseironinen, kiltti ja iloinen mutta herkkä ihminen, joka kaipasi turvallisuutta. Hän oppi varhain, ettei kielteisten tunteiden näyttäminen ollut sopivaa. Avoimena ja rehellisenä ihmisenä hänen oli vaikea ymmärtää muiden taka-ajatuksia. Sisaruksista Armille läheisin oli häntä kaksi vuotta vanhempi Arja. Molemmat olivat herkkiä ja taiteellisia. Aavikon perhe vietti kesät maaseudulla Leivonmäellä äidin vanhempien, Kalle ja Santra Viialan luona. Armi Aavikolle rakkain lapsuudenympäristö oli juuri Leivonmäen maaseutumiljöö. Hän oli suvun mökillä monena kesänä laulajanuransa jälkeenkin.[2]

Armi oli kuusivuotias, kun Aavikot muuttivat Porvoosta Helsingin Länsi-Pakilaan. Armi Aavikko mielsikin Ripusuontiellä sijainneen omakotitalon, jossa hän asui 13 vuotta, varsinaiseksi lapsuudenkodikseen. Helsingissä Keijo Aavikko laajensi kuljetusyritystään, ja Armi aloitti koulun Pakilan kansakoulussa 1965. Yksi hänen luokkatovereistaan oli Anne Taskinen, myöhemmältä taiteilijanimeltään Heinäsirkka. Armi osallistui kouluvuosinaan kuoroon ja oli solistina veljensä Raunon yhtyeessä. Hänen suuri musiikillinen idolinsa oli Katri Helena. Syksyllä 1971 Aavikko siirtyi Pakilan kansalaiskouluun, jossa hänen keskiarvonsa kohosi 9:ään. Vuonna 1973 hän pääsi töihin kukkakauppaan ja yritti käydä pitkien työpäivien ohessa iltakoulua. Lopulta hän palasi päiväopiskeluun ja kävi yläastetta Maunulan yhteiskoulussa ennen missikisoja.[3]

Aavikon vanhempien liitto päättyi eroon keväällä 1975. Keijo-isän alkoholinkäyttö ja ajoittainen väkivaltainen käytös olivat varjostaneet perhettä aina nuorimmaisen Marja-Liisan syntymästä lähtien. Anja Aavikko ei lähes absolutistina hyväksynyt alkoholia ja pitkän harkinnan jälkeen otti lopulta eron miehestään. Armi työskenteli kesän ajan 1975 Yhtyneiden Kuvalehtien juoksutyttönä.[4]

Miss Pääkaupunki 1976

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1976 Aavikko pääsi lapsuudenystävänsä kanssa jälleen Yhtyneiden Kuvalehtien lähettitytöksi. Lehtitalossa olivat töissä myös Aavikon kaksi sisarta, Arja puhelinvaihteen hoitajana ja Pirjo latojana. Lapsuudenystävä halusi ilmoittaa Aavikon Mustikkamaalla järjestettävään Miss Pääkaupunki -kilpailuun. Alkuun vastahakoinen Aavikko suostui ehdotukseen vasta kuultuaan Ruotsin-risteilypalkinnosta. Hän voitti ja ponnahti hetkessä julkisuuteen. Kesän aikana hän sai lisäksi muun muassa tittelit ”Aurinkotytön perintöprinsessa” ja ”Miss Kroppa”. Aurinkotyttö-kilpailun yhteydessä Aavikko teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa Kanariansaarille.[5]

Menestys kauneuskilpailuissa olisi poikinut Aavikolle mallintöitä ulkomailta. Aavikko ei varsinaisesti haaveillut misseydestä eikä mallinurasta, vaikka itse ala kiehtoikin häntä. Hän oli päättänyt ensisijaisesti käydä koulunsa loppuun, joten ei ottanut työtä vastaan. Aavikko oli muita luokkalaisiaan parisen vuotta vanhempi, koska oli välillä lopettanut koulun töiden takia ja jatkanut iltaopiskelulla. Miss Suomi -tittelin myötä Aavikko koki opiskelun liian raskaaksi julkisten velvollisuuksien ohessa, joten hän jätti koulun kesken neljä kuukautta ennen valmistumistaan keskikoulusta.[6]

Miss Suomi 1977

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Armi Aavikko Alpo Voutilaisen kuvaamana.

Aavikon sisar Pirjo halusi ilmoittaa hänet helmikuussa 1977 pidettävään Miss Suomi -kilpailuun. Aavikko kaavaili sairaanhoitajaopintoja mutta taipui lopulta suostuttelujen jälkeen osallistumaan kisoihin. Kaksi viikkoa myöhemmin hän sai tietää tulleensa valituksi loppukilpailuun. Mainostelevision studioilla 8. helmikuuta 1977 pidettyjen uima- ja iltapukukierrosten jälkeen juontaja Ville-Veikko Salminen julisti 18-vuotiaan Aavikon voittajaksi kymmenen finalistin joukosta. Tuomarit olivat kehuneet hänen pohjoismaista viehätystään ja ”anatomista täydellisyyttään”, ja hänet oli valittu myös lehdistön ihannetytöksi. Televisiolähetystä seurasi noin kaksi miljoonaa suomalaista. Aavikko itse muisteli voiton hetkeään myöhemmin: ”Itkin paljon, mutta itkin pelosta... kun en tiennyt mitä tulee tapahtumaan.”[7]

Media kiinnostui Aavikosta missitittelin myötä, jolloin tavallisesta perhetytöstä tuli maanlaajuinen sensaatio. Heti kisojen jälkeen Aavikko lähti kiertueelle esittelemään kevätmuotia Sokoksen tavarataloihin yhdessä Kari Tapion kanssa. Yleisöennätyksiä lyöneen kiertueen aikana Aavikko toi esille unelmansa laulajanurasta, sillä lavaesiintymiset tuntuivat omalta alalta. Kari Tapio keksi, että Aavikko voisi esittää kiertueella hänen kanssaan ”Maailman valot” -kappaleen. Tuolloin Aavikko lauloi lavalla ensimmäisen kerran.[8]

Miss Suomi -tittelillä oli 1970-luvulla suuri markkina-arvo, joten SOK:n kiertueen jälkeenkin Aavikko oli esillä koko ajan: hän emännöi paikallisia kauneuskilpailuja ja toimi mallina sekä tuote-esittelijänä. Lisäksi hänellä oli jonkin verran juontotehtäviä. Julkinen pyöritys oli kuitenkin liian kovaa, ja Aavikko määrättiin viikoksi sairauslomalle työuupumuksen vuoksi. Samoihin aikoihin hän pääsi tutustumaan musiikkivaikuttajiin ja tapasi ensi kertaa Dannyn.[9]

Aavikko edusti Suomea vuoden 1977 Miss Universum -kilpailussa, jota varten hän matkusti Santo Domingoon. Suurin elämys Aavikolle oli päästä laulamaan paikallisessa televisiolähetyksessä. Muutoin kisoissa vietetyt viikot olivat hektisiä ja raskaita. Aavikko oli lähes kielitaidoton eikä yhtä itsevarma kuin monet kilpasisarensa eikä lopulta sijoittunut finaaliin. Tuomariston mukaan Aavikko oli ulkoisesti upea, mutta ”kansainvälinen glamour” puuttui. Viimeisenä missivelvollisuutenaan Aavikko osallistui lokakuussa 1977 pidettyihin Miss Skandinavia -kilpailuihin Finlandia-talolla. Hän sai toisen perintöprinsessan tittelin, kun ruotsalainen Birgitta Lindvall kruunattiin voittajaksi.[10]

Danny & Armi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Danny & Armi vuonna 1979.

Jo ennen vuoden 1977 Miss Suomi -kilpailuja ohjelmatoimisto Finnartistit ja Apu-lehti olivat päättäneet, että tuleva Miss Suomi kiertäisi kesän ajan Danny Show’ssa etsimässä missiehdokkaita seuraavan vuoden kilpailuihin. Danny itse myöntyi ehdotukseen. Aavikko oli ensin kahden vaiheilla mutta innostui lähtemään mukaan paitsi missin velvollisuudesta myös oppimisen halusta. Hän sai myös tukea silloiselta poikaystävältään. Aavikon omasta musiikkiharrastuksesta syntyi idea, että hän voisi myös laulaa kiertueella. Dannyn kotona järjestettiin myöhemmin koelaulutilaisuus, jossa Aavikko esitti Veikko Samulin säestyksellä kappaleen ”Syysunelma”. Samuli muisteli: ”Hänen laulunsa kuulosti puhtaalta. Lauluääni oli hiukan heiveröinen mutta kehityskelpoinen.” Koelaulun tuloksena Aavikko sai kiinnityksen Dannyn kiertueen toiseksi pääsolistiksi.[11] Keikkakesän aikana hän kiersi kaikkialla Suomessa Danny Show’n mukana, ja kiertue sai valtavan yleisösuosion.[12]

Aavikon levytyksistä kuuluisin on Dannyn kanssa vuonna 1977 duettona tehty Juha Vainion sanoittama ”Tahdon olla sulle hellä”. Levy-yhtiö Scandia ei ollut innostunut ”laulavasta missistä”, mutta kappale hyväksyttiin Dannyn tulevalle albumille. Näin Aavikko joutui kylmiltään laulamaan suoraan levylle. Hän lauloi omasta mielestään ”kuin sirkkeli”, mutta hänen pikkutyttömäinen äänensä jäi juuri sellaisenaan suomalaisen iskelmän historiaan.[13] Kriitikot sen sijaan irvailivat Aavikon laulamista jo ensilevytyksestä alkaen ja arvostelivat hänen ”tavattoman ohutta” ääntään. Hänen laulamisestaan kirjoitettiin muun muassa ”kuulostaa kiekumiselta” ja ”laulava missi on klisee”.[14]

”Tahdon olla sulle hellä” nousi heti ykköshitiksi, ja syyskuussa 1977 singlen myynti ylitti 10 000 kappaleen kultalevyrajan. Se piti ykkössijan neljä kuukautta, kunnes sen paikalle nousi Dannyn ja Armin toinen yhteissingle ”Kaiken sulle antaisin”. ”Tahdon olla sulle hellä” aloitti 1970-luvun lopun suomalaisessa iskelmämusiikissa hyvin suositun hellyysteeman, jota edustivat myös esimerkiksi muiden levyttämät laulut ”Ollaan lähekkäin” ja ”Rakkaus on hellyyttä”. Dannyn albumia Tahdon olla sulle hellä myytiin yli 50 000 kappaletta eli yli timanttilevyrajan. Aavikko oli nimikappaleen lisäksi mukana Britannian euroviisukappaleen ”Rock Bottom” suomennetulla versiolla ”Päin seinää”.[15]

Duon toinen single ”Kaiken sulle antaisin” diskattiin vuoden 1977 Syksyn sävelestä, mistä nousi suuri kohu.[16] Kappaleen sanoittanut Juha Vainio oli osallistunut kilpailuun uuden säännön vastaisesti useammalla kuin yhdellä tekstillä.[17] Toisaalta hylkäys vaikutti huomattavasti Dannyn ja Armin uran nousuun.[16] Vuonna 1978 ilmestyi albumi Danny & Armi, jota myytiin yli 28 000 kappaletta eli kultalevyyn oikeuttava määrä. Albumin suosituimmiksi lauluiksi nousivat ”Silloin vasta kaiken saan” ja ”Me vain”. Aavikko levytti albumille myös soolokappaleen ”Parhaat puolet”. Varsinkin rock-piireissä Danny & Armi saivat osakseen paljon arvostelua ja kriitikot haukkuivat lyttyyn heidän levyjään. Hellistä tunteista laulava duo oli kuitenkin suuren yleisön mieleen, mikä merkitsi heille enemmän kuin musiikkiarvostelijoiden mielipiteet. Aavikko sai missivuotensa jälkeen työtarjouksia muun muassa Spede Pasaselta mutta oli päässyt laulajanurallaan hyvään alkuun ja päätti panostaa vain laulamiseen.[18]

Alkuvuodesta 1978 Aavikko matkusti Dannyn kanssa Lontooseen ja Pariisiin, joista he hakivat inspiraatiota tulevan kesän show’ta varten. Samoihin aikoihin hän muutti äitinsä, pikkuveljensä ja pikkusiskonsa mukana Pihlajistoon, josta hän hankki pian oman asunnon. Suurin osa ajasta kului kuitenkin laulukeikoilla, ja tämä Aavikon nimittämä ”rumba” jatkui vuoteen 1981 asti. Hän sai ihailijapostia enemmän kuin mihin ehti vastata, sillä häntä pidettiin luonnollisen läheisenä ja helposti samastuttavana henkilönä. Vuoden 1978 kesällä Aavikko oli Dannyn mukana Danny & Armi laserajassa -kesäshow’ssa, joka rakennettiin avaruusteeman ympärille. Siinä oli ajan kansainvälisen hengen mukaisesti vaikutteita muun muassa Tähtien sota -elokuvasta. Aavikko oli mukana suunnittelemassa muun muassa esiintymisasuja. Show’n mukaan nimetyssä televisio-ohjelmassa 3. syyskuuta 1978 Danny & Armi esittivät hittejään englanniksi käännettyinä. Ohjelma oli tehty alusta asti ulkomaista vientiä silmällä pitäen, ja show sai suuret katsojaluvut.[19] Duon esittämä ”I Wanna Love You Tender” myytiin useaan maahan.[20] Joulukuussa Danny ja Armi matkustivat suomalaisista muusikoista koostuneen retkikunnan mukana Israeliin ja Egyptiin esiintymään YK:n rauhanturvaajille.[21]

Finntastic

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesästä 1978 alkuvuoteen 1980 Aavikko oli mukana Finntastic-kokoonpanossa, johon Dannyn ja Armin lisäksi kuuluivat Pepe Willberg ja vuoden 1978 Miss Suomi Seija Paakkola. Idea syntyi Dannyn & Armin showkiertueen aikana, ja Paakkola pääsi näin kokeilemaan siipiään laulajana. Willberg otettiin mukaan, jotta yhtyeessä olisi kaksi naista ja kaksi miestä. Finntastic tituleerattiin monessa yhteydessä ”Suomen Abbaksi”. Kokoonpano esiintyi ensimmäisen kerran yhdessä Danny & Armi laserajassa -kiertueen yhteydessä. Elokuussa he esiintyivät Rovajärven tykistöleirillä noin 8 000:lle alokkaalle. Kesän 1979 Danny Show rakennettiin kokonaan Finntasticin ympärille. 1950-luvun muodista ja rock-vaikutteista koottu Frendit-show oli juonellinen tarina nuorisojengistä. Se ei ollut samanlainen kassamagneetti kuin edellisen kesän show mutta menestyi silti hyvin.[22]

Syksyllä 1979 Finntastic esitti ravintolashow’n nimeltä Hellät paikat. Sitä oli tekemässä monia viihdealan toimijoita, kuten Matti Kuusla, Pertti Reponen (joka oli käsikirjoittanut myös Frendit -show’n) ja Junnu Vainio. Esitykset pidettiin maaliskuussa 1980 Turun Hamburger Börsissä ja Helsingin Kaivohuoneella. Hellät paikat parodioi Dannyn & Armin aiempia hittejä sekä ajankohtaisia puheenaiheita. Show sai kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton, mutta yleisövastaanotto oli hyvä. Aavikko sai ensimmäistä kertaa kiitosta myös arvostelijoilta, ja hänen todettiin saaneen lauluunsa ”rutkasti äänivaroja”.[23] Suosiosta huolimatta Finntastic hajosi sisäisiin ristiriitoihin pian show’n päätyttyä.[24]

Toinen LP

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dannyn & Armin toinen yhteisalbumi Toinen LP tehtiin kiireessä vuoden 1979 joulumarkkinoita varten ja sisälsi tuttuun tapaan useita hellyysaiheisia kappaleita. Levyttäminen oli Dannylle ja Armille raskasta samaan aikaan ravintolashow’n ja Finntasticin kanssa. Levystä ei tullut edellisen kaltaista myyntimenestystä, ja kappaleista pääsi listoille ainoastaan ”Jos sinäkin tahdot”. Iskelmäteollisuudessa vallinnut hellyysbuumi oli tulossa päätökseensä, ja myös musiikintekijät olivat saaneet aiheesta tarpeekseen. Toinen LP jäi duon viimeiseksi yhteiseksi albumiksi.[25]

1980-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
” Elämäni show-bisneksessä on ollut tavallaan korkeakoulu, jossa apuna ei ole ollut muuta kuin talonpoikaisjärki. ”

– Armi Aavikko Suosikissa 1982[26]

Kesällä 1980 Danny ja Armi lähtivät jälleen kiertueelle Rullaa ja rokkaa kanssamme -show’lla, jonka Danny oli suunnitellut uuden rullaluisteluvillityksen innoittamana. Show oli edellisiä spektaakkelimaisia kokonaisuuksia pienimuotoisempi, sillä väki oli tanssipaikoilta vähenemässä ja tanssilavoja alettiin sulkea ympäri Suomea. Kesäisen rullaluisteludiskon tarkoituksena oli myös ottaa yleisö mukaan, eikä siinä ollut enää samanlaista Danny & Armi -asetelmaa, jossa he lauloivat vain toisilleen. Show osoittautui pian flopiksi. Aavikolla riitti silti edelleen kysyntää, ja hän muun muassa levytti käännösiskelmän ”Isä-pappa pingviini”. Tässä vaiheessa Aavikko kuului jo iskelmämusiikin kiintotähtiin Katri Helenan ja Marion Rungin ohella. Rullaluistelushow’n jälkeisenä syksynä Danny ja Armi esiintyivät perinteisillä tanssipaikoilla uudelleen kootun The Islanders -yhtyeen säestämänä.[27][20]

Danny ja Armi siirtyivät 1980-luvulla lavoilta ravintoloihin. Tällöin rock-musiikki alkoi syrjäyttää hellyysiskelmiä. Perinteiset tanssipaikat eivät enää kyenneet järjestämään isoja show-kokonaisuuksia, joten lähes ainoa mahdollisuus sellaisiin oli Helsingin Kaivohuone. Vuoden 1981 ravintolashow Danny ja Armi Kaivohuoneen kevätyössä oli vastoin odotuksia yleisö- ja arvostelumenestys. Paljon vaativaa koreografiaa sisältänyt show oli Aavikolle lopullinen läpimurto viihdetaiteilijana.[28]

Junnu Vainio alkoi vuonna 1981 patistella Aavikkoa oman levyn tekoon. Joulun alla julkaistiin Veikko Samulin tuottamana Aavikon ensimmäinen soololevy Armi. Siltä nousi hitiksi Raul Reimanin sanoittama ”Iltaloma”, joka oli käännös Anekan menestyskappaleesta ”Japanese Boy”.[20] Sooloalbumilla haluttiin luoda Aavikolle hitusen syntisempää viettelijän imagoa. Levy sai kriitikoilta kohtalaiset arviot mutta ei varsinaisesti poistanut ”laulavan missin” leimaa. Aavikko oli tyytyväinen levystään, vaikka se oli tehty lyhyellä harjoitusajalla. Hän ei kuitenkaan erityisemmin haikaillut soolouralle, koska laulaminen Dannyn kanssa tuntui kaikista luontevimmalta.[29] Keväällä 1982 Danny & Armi esiintyivät jälleen Kaivohuoneella. Numerona oli aiempaa eroottisempi Tanssiaiset-show, jossa esitettiin vanhojen kansansävelmien lisäksi sekoitus eri tyylilajien kappaleita. Aavikko sai myös huomiota sooloesityksillään ”Yes Sir, That’s My Baby” ja ”Diamonds Are a Girl’s Best Friend”.[30]

Aavikko ei viihtynyt Pihlajiston levottomalla kerrostaloalueella, josta hän muutti pois. Vuodesta 1982 kuolemaansa asti Aavikko asui omistusasunnossa Espoon Haukilahdessa.[31]

1980-luvun puolivälistä alkoi Aavikon uran hiljaisin kausi. Aavikko oli kuusi vuotta rakentanut elämäänsä viihdealan varaan ja ansaitsi hyvin D-tuotannon palveluksessa mutta alkoi olla epävarma ammatinvalinnastaan. Aavikko piti viihdealan elämänmausta, mutta hän ei kokenut iskelmätähden roolia omakseen. Koska kiertueet kuuluivat työhön, tien päällä vietettiin paljon aikaa mutta Aavikko ei pitänyt itseään kulkijaluonteena. Hän harkitsi jo siirtymistä ”tavalliseen elämään”, mutta jatkuva miellyttämisentarve sai hänet joustamaan ylenpalttisesti ja mukautumaan kaikkeen. Aavikon itsensä mukaan tällaista käyttäytymistä jatkui 1990-luvun alkuun asti. Hän oli kuitenkin nähnyt myös viihdemaailman synkän puolen ja päättänyt, ettei se vääristäisi hänen elämänkatsomustaan; hän käytti alkoholia harkiten, noudatti terveellistä elämäntapaa ja huolehti kunnostaan. Jatkuvan tarkkailun alaisena olemisen vuoksi hänestä tuli ihmisten seurassa arempi ja sulkeutuneempi.[32]

Vuonna 1983 Danny & Armi osallistuivat Rostockin kansainvälisille laulufestivaaleille, jossa he esittivät saksankielisen kappaleen ”Am Gründe Des Meeres”. Aarno Ranisen tekemä sovitus voitti kultaa, mutta asiaa ei juurikaan noteerattu kotimaan lehdissä.[33] Suomessa Danny & Armi kiersivät edelleen keikoilla, mutta duon suosio oli jo hiipumassa. He esiintyivät enimmäkseen ravintoloissa, ja osa keikkapaikoista oli epäsiistejä kuppiloita. Aavikko mietti vähän väliä vaihtoehtoa laulu-uralle mutta palasi aina takaisin estradeille, jonne hän Dannyn mielestä kuului.[34] Danny & Armi solmivat 1986 uuden levytyssopimuksen M&T Productionin kanssa. Kaksikon 1970-luvun hellyyshittien säveltäjä Veikko Samuli teki heille slaavilaistyyppisen kappaleen ”Ensirakkaus ja nuoruuspäivät”, joka ei kuitenkaan menestynyt. Keväällä 1986 Danny & Armi tekivät show’n Juhlatanssit Kaivohuoneella ja esittivät menevän kappaleen ”Pelkkää hyvää” iskelmälaulukilpailussa Kevään sävel. Ohjelman raati ei vakuuttunut kappaleesta, joka sijoittui viimeiseksi. Näkymättömyys julkisuudessa oli alkanut rajoittaa duon keikkojen määrää. He levyttivät muutamia uusia lauluja Dannyn vuoden 1986 Ninja-albumille ja tekivät muutamia keikkoja kuukaudessa taustanauhojen säestyksellä vuosikymmenen loppuun.[35]

Aavikko ja Danny esiintymässä Heinolassa kesällä 1989.

Aavikko kutsui 1980-luvun loppupuoliskoa ”henkilökohtaiseksi lama-ajaksi”. Keikat vähenivät entisestään, mikä johti tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen. Hän masentui ensi kertaa vakavammin ja oli jo pitkään odottanut saavansa pysyvän ihmissuhteen Dannyn kanssa, joka ei kuitenkaan ollut tehnyt asiassa ratkaisua. Koska Danny oli naimisissa, heidän rakkaussuhteestaan oli tullut julkinen salaisuus, josta ei musiikkipiireissä puhuttu ääneen ja jota osapuolet eivät itsekään kommentoineet.[36]

1990-luvun laivashow’t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aavikon ja Dannyn ensimmäinen laivashow järjestettiin vuonna 1987 Finnjetillä.[37] Vuodesta 1990 he esiintyivät Viking Linen ja Silja Linen laivaristeilyillä. Samoihin aikoihin Suomi vajosi lamaan. Ennen laivakeikkoja duo oli esiintynyt vielä tanssisolisteina tai lämmittelijäesiintyjinä, ja Aavikko oli suunnitellut Juice Leskisen kanssa yhteistyötä, joka jäi toteutumatta. Vuodesta 1992 alkoi eräänlainen iskelmän uusi nousukausi. Ruotsin-laivoilla Danny & Armi vetivät edelleen yleisöä, ja Aavikko esitti cover-ohjelmistoa klassikkoiskelmistä, kuten ”Brigitte Bardot”, ”Pojat” ja ”Mamma, tuo mies mua tuijottaa”. Tässä bravuurishow’ssa Aavikko esiintyi suuret ilmapallot rintoinaan. Hänen toinen vakionumeronsa laivakeikoilla oli Katri Helenan levyttämä ”Anna mulle tähtitaivas”.[38]

Dannyn ja Aavikon 15 vuotta kestänyt salasuhde päättyi 1992, kun kävi selväksi, ettei Danny lupauksistaan huolimatta aikonut ottaa eroa vaimostaan Aavikon vuoksi. Danny kertoo muistelmissaan, että hänen vaimonsa Liisa Lipsanen oli alusta lähtien tietoinen suhteesta. Liisa suhtautui Aavikkoon ystävällismielisesti, ja Aavikko tutustui myös pariskunnan kolmeen lapseen. Aavikon ensimmäinen vakava parisuhde oli päättynyt missiksi tulon myötä; kaikki hänen miessuhteensa Dannyn jälkeen jäivät myös lyhyiksi. Haave elämänkumppanista ja oman perheen perustamisesta ei toteutunut, mikä myös vaikutti Aavikon henkisen olotilan huononemiseen. Yhteistyön päättymisen jälkeen Danny ja Aavikko pysyivät läheisinä ystävinä, ja Danny oli Aavikon tukena kaikin tavoin tämän vaikeina aikoina.[39]

Aavikko koki perheineen suuren surun joulukuussa 1992, kun hänen läheisin sisarensa Arja teki itsemurhan. Aavikko oli tapahtuman jälkeen syvästi masentunut ja hukutti suruaan työhön. Dannyn & Armin risteilyohjelmia olivat muun muassa Säpinää ja samppanjaa ja Laineiden Las Vegas, jotka tehtiin vuonna 1993. Molemmat olivat yleisö- ja arvostelumenestyksiä. Danny oli saanut soolourallaan uutta nostetta kappaleella ”Tämä taivas, tämä maa”. Räiskyvät showohjelmat vetivät paljon katsojia, ja kriitikotkin huomioivat Aavikon ammattitaitoisen esiintymisen. Hän esitti muun muassa Jukka Kuoppamäen hänelle tekemän kappaleen ”Ei ruusu voi ruusummaksi tulla”.[40]

Aavikko oli keksinyt esittää laivoilla ohjelmaa myös lapsille, ja vuonna 1993 ilmestyi kasetillinen hänen laulamiaan lastenlauluja. Armi & lemmikit -kasetin ja samannimisen laivashow’n Aavikko oli suunnitellut alusta lähtien itse. Armi ja lemmikit jäi kuitenkin vain yhden tuotantokauden pituiseksi laivaohjelmaksi. Aavikon elämään oli kasautunut tässä vaiheessa niin paljon ongelmia, ettei hän jaksanut enää paneutua show’n tekoon.[41] Kevään 1994 Danny & Armi-show oli Villit unelmat, joka oli monien mielestä Aavikon uran paras. Amerikkalaishenkiseen ohjelmaan oli haettu ideoita aina Las Vegasista asti. Show oli suuri menestys, mutta esityskierroksen ollessa vilkkaimmillaan Aavikon henkinen olotila paheni, eikä esiintyminen enää tuonut hänelle iloa. Keväällä 1994 hän ilmoitti aikovansa vetäytyä estradeilta.[42]

Uran päättyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aavikon viimeiseksi singleksi jäi vuonna 1995 julkaistu Veikko Samulin tekemä iskelmä ”Puhjennut on ruusu kukkaan”. Vielä kevään ajan 1995 Aavikko esiintyi Dannyn rinnalla Silja Europalla laivashow’ssa Legendat elävät ikuisesti. Ohjelmaan kuului muun muassa Aavikon aiemmilta vuosilta tuttu Marilyn-sikermä sekä duetto ”Tahdon olla sulle hellä”. Menestysshow’ta esitettiin 50 kertaa. Myöhemmin Aavikko ei enää halunnut palata laivoille, sillä keikat ”peltipurkeissa” olivat kestäneet aina kaksi kuukautta kerrallaan ja käyneet henkisesti raskaiksi. Yksi Aavikon viimeisistä live-esiintymisistä oli yhdessä Dannyn kanssa viihdeohjelmassa Ei itketä lauantaina.[43]

Yhteistyötä Dannyn kanssa kesti kaikkiaan 18 vuoden ajan, kunnes Aavikko jäi sairauslomalle 1995 henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi eikä satunnaisia keikkoja lukuun ottamatta enää palannut viihdealalle.[44]

Laulajanuran jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo ennen uransa lopettamista Aavikko oli pohtinut alkavansa tehdä muita töitä. Hän oli käynyt muutamia kursseja ja mietti esimerkiksi oman kukkakaupan perustamista. Suunnitelmat eivät kuitenkaan edenneet teoiksi asti. Syksyllä 1995 Aavikon masennus ja ahdistuneisuus pahenivat. Hän ei kyennyt palaamaan takaisin viihdealalle, kuten oli suunnitellut. Aavikko kärsi myös unihäiriöistä ja unilääkeriippuvuudesta, josta hän onnistui irtautumaan. Pitkään jatkunut syvä masennus sai hänet turvautumaan uskoonsa mutta yhä useammin myös alkoholiin.[45] Hän puhui ongelmistaan avoimesti lehdistölle ja sai vertaistukea monilta ihmisiltä, kuten vuoden 1965 Miss Suomelta Virpi Miettiseltä.[46]

Aavikko tajusi alkoholiongelmansa syyskuussa 1995 jäädessään kiinni rattijuopumuksesta. Hän kärähti ratista toisen kerran marraskuussa 1996. Aavikko myönsi rikkeensä käräjäoikeudessa tammikuussa 1997 ja sai tuomioksi 90 tuntia yhdyskuntapalvelua.[47]

Aavikko yritti paluuta vielä 1990-luvulla. Yhdeksän kuukauden tauon jälkeen hän uskaltautui esiintymään Perniössä 1996 Aikamiehet-yhtyeen järjestämässä viihdekonsertissa. Samana keväänä Aavikko hakeutui henkisten paineidensa vuoksi hoitoon Lapinlahden sairaalaan. Pitkän hoitojakson jälkeen koitti hetkellinen parempi kausi. Huhtikuussa 1997 Aavikko esiintyi kahden Kauniit ja rohkeat -sarjan näyttelijän, Jeff Trachtan ja Schae Harrisonin, kanssa Tuusniemellä. Seinäjoen ravikeskuksessa Aavikko lauloi juhannuksena 1997 Petri Laaksosen kappaleen ”Täällä Pohjantähden alla”. Onnistuneet keikat olisivat tuoneet lisää esiintymisiä, mutta Aavikon psyykkinen sairaus pahentui jälleen siinä määrin, että hänen oli jäätävä tilapäiselle sairauseläkkeelle.[48]

Vuodesta 1995 lähtien Aavikko nähtiin usein Haukilahden kapakoissa, kuten E.T. Charliessa ja Kaljaasissa, ja hän ajautui erilaisiin ryyppyporukoihin. Hän yritti päästä eroon alkoholismistaan monin eri tavoin, mutta jokainen uusi ryyppy johti lopulta katkaisuhoitoon ja sairaalaan. Läheisiään Aavikko tapasi selvinä kausinaan. Hän purki tuntojaan usein runoja kirjoittamalla ja haaveili runokokoelman julkaisusta. Keväällä ja kesällä 1998 Aavikko joutui psykoosin takia Jorvin suljetulle osastolle. Hänen isänsä Keijo Aavikko kuoli samoihin aikoihin.[49]

Danny sanoi radiohaastattelussa vuonna 2021, että Aavikko oli 1990-luvulla ehdottanut hänelle avioliittoa. Danny oli kertomansa mukaan antanut avioitumisen ehdoksi sen, että Aavikko jättäisi alkoholin ja ryyppyseuransa. Siihen Aavikko ei uskonut pystyvänsä, minkä vuoksi Danny ei suostunut naimisiinmenoon.[50] Aavikon sisar Marja-Liisa Kauranen kuitenkin kiisti Dannyn väitteen.[51]

Vuosina 1998–2001 Aavikko seurusteli ja oli kihloissa Esko Kuuselan kanssa. Tämä ei ollut kuitenkaan oikea henkilö tukemaan Aavikkoa raitistumisessa, koska oli itsekin alkoholisti. Heidän myrskyisä suhteensa sisälsi katkoja ja useita ryyppyputkia. Suunnitellut häät peruuntuivat, kun Aavikko alkoi epäillä Kuuselan sitoutumista. Eron jälkeen Aavikko ja Kuusela pysyivät ystävinä ja asuivat joitakin aikoja yhdessä.[52] Aavikko oli katkaisuhoidossa viimeisen kerran syksyllä 2001. Hän alkoi voida henkisesti paremmin ja suunnitteli muun muassa omaa laulelmalevyä. Hänen oli myös tarkoitus esiintyä Dannyn 60-vuotisjuhlakonsertissa syksyllä 2002.[53]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Armi Aavikon hauta Malmin hautausmaalla.

Jouluna 2001 Aavikko poti kovaa flunssaa. Hän oli varannut lääkäriajan tammikuun toiselle päivälle. Uuttavuotta Aavikko vietti kotonaan Haukilahdessa erään ystävänsä kanssa, joka poistui paikalta aamulla Aavikon jäädessä nukkumaan. Kun Aavikkoon ei saatu yhteyttä uudenvuodenpäivänä eikä 2. tammikuuta, hänen äitinsä lähetti isännöitsijän käymään hänen asunnollaan. Parvekkeen ovi oli auki, ja Aavikko makasi kuolleena makuuhuoneen sängyllä turkki päällään. Hänen nenästään oli valunut hieman verta sängylle.[54] Kuolinsyyksi todettiin hoitamatta jäänyt keuhkokuume. Aavikko oli kuollessaan 43-vuotias.[55] Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle.[56]

Julkisuuskuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armi Aavikon missi-imago oli vaalea ja helposti lähestyttävä naapurintyttötyyppi, johon oli helppo samastua.[57] Hän edusti 1970-luvulla aivan uudenlaista missityyppiä, jonka yleisö halusi nähdä ja jota tultiin katsomaan sankoin joukoin. Misseys vei Aavikon suoraan musiikkialalle, ja hän oli yhdessä Dannyn kanssa aloittamassa iskelmämusiikin hellyysaaltoa, joka teki heistä välittömästi ilmiön. Nuori ja viaton Armi laulamassa kokeneen ja keski-ikää lähestyvän Dannyn rinnalla kiehtoi yleisöä. Vaikka Aavikon laulutaito oli rajallinen, esiintyessä hänen luonnollinen, rempseä lavakarismansa pääsi oikeuksiinsa.[58]

Aavikon arvostus laulajana ei hänen uransa aikana yltänyt korkealle, sillä kansansuosion myötä vahvistui kliseinen käsite laulavasta missistä. Samoihin aikoihin Aavikon kanssa tähtiartisteiksi nousivat muun muassa Eini ja Virve ”Vicky” Rosti, joilla ei ollut harteillaan misseyden taakkaa ja joita saatettiin pitää ammattilaulajina. Aavikko määriteltiin ennen kaikkea suhteessa Dannyyn, sillä heidän yhteistyönsä lavoilla kesti vajaat 20 vuotta ja kulissien takainen rakkaussuhde lähes yhtä kauan. Lisääntyvät henkilökohtaiset ongelmat saivat Aavikon lopulta vetäytymään viihdealalta, joka oli alkanut kammottaa häntä. Työ viihdetaiteilijana oli mieluisaa, mutta julkisuuden hampaisiin joutuminen ei. Koko uransa ajan Aavikkoa vaivasi myös alituinen riittämättömyyden tunne.[59]

Uran päättämisestä 2000-luvun alkuun asti Aavikko kärsi huonosta julkisuuskuvasta. Ensimmäinen artikkeli ”Armin syöksykierteestä” julkaistiin vuonna 1993, vaikka Aavikon juominen ei ollut vielä tuossa vaiheessa pahentunut. Hänen sisarensa Arjan itsemurha sekä muut yksityiselämän pettymykset olivat vaikuttaneet psyykkisten ongelmien alkamiseen ja johtaneet myöhemmin alkoholismiin. Tällöin hänet alettiin määritellä julkisuudessa suhteessa päihteisiin, ja skandaalilehdistö seurasi hänen kintereillään herkeämättä.[60]

Henkilökuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armi Aavikkoa on kuvailtu kiltiksi, vilpittömäksi, lämpimäksi ja perinteisiä arvoja kunnioittavaksi ihmiseksi.[61] Hän arvosti rauhallista elämää eikä kaivannut jatkuvaa esilläoloa. Aavikko oli seurallinen, tapasi mielellään uusia ihmisiä ja vaali kaikkia ihmissuhteitaan kallisarvoisina. Ensimmäisen julkisuudessa vietetyn vuoden jälkeen hänestä tuli sisukkaampi, mutta lapsekkuus ja herkkyys säilyivät. Aavikko kärsi kuitenkin heikosta itsetunnosta ja pyrki aina miellyttämään muita. Ihailijoitaan hän halusi muistuttaa siitä, että on tärkeää olla aito, ja että julkkiksen elämää ei kuulu kadehtia.[62]

Aavikko oli kehomyönteinen huolimatta vahvasta kristitystä taustastaan ja rohkeni esiintymään niukemmissakin asuissa. ”Ei siinä mitään häpeämistä ole, vaikka vähän säärtä vilautankin. Jos jollekulle tulee hyvä mieli siitä, kun hän näkee kinttuni ja kappaleen paljasta ihoa, niin se on pelkästään myönteinen juttu”, hän kommentoi Hymylle vuonna 1990.[63]

Jälkimaine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aavikon levytyksistä julkaistiin helmikuussa 2002 Armi Aavikko -niminen kokoelma.[64]

Petri Tuunaisen kirjoittama elämäkerta Armi Aavikko – 1958–2002 ilmestyi vuonna 2005. Teoksesta julkaistiin vuonna 2021 uudistettu laitos.[65]

Heinäkuussa 2021 Yle julkaisi Aavikon elämästä tehdyn kuunnelmadraaman Armi Aavikko – siinä välissä olin elossa. Sen käsikirjoitti Kati Kaartinen ja ohjasi Antti Leino, ja Aavikkoa näytteli Minka Kuustonen. Kuunnelmasarja on fiktiivinen kertomus, joka sisältää dokumentaarisia osuuksia.[66] Kuunnelma ylitti reilun viikon aikana Yle Areenassa miljoonan käynnistyksen rajan ja siitä tuli Yle Radio Suomen kuunnelluin musiikkidraama.[67]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Armi Aavikon diskografia

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[64]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tuunainen, Petri: Armi Aavikko – 1958–2002. Minerva Kustannus, 2005. ISBN 952-482-018-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tuunainen 2005, s. 21–30.
  2. ↑ Tuunainen 2005, s. 30, 31.
  3. ↑ Tuunainen 2005, s. 34–38.
  4. ↑ Tuunainen 2005, s. 42.
  5. ↑ Tuunainen 2005, s. 43–45.
  6. ↑ Tuunainen 2005, s. 45, 48.
  7. ↑ Tuunainen 2005, s. 11, 13.
  8. ↑ Tuunainen 2005, s. 52.
  9. ↑ Tuunainen 2005, s. 58.
  10. ↑ Tuunainen 2005, s. 76, 77, 81.
  11. ↑ Tuunainen 2005, s. 59, 60.
  12. ↑ Tuunainen 2005, s. 78.
  13. ↑ Tuunainen 2005, s. 62
  14. ↑ Komonen, Oona: Armi Aavikko lauloi mielestään kuin sirkkeli, ja julkisuudessa häntä ryöpytettiin kohtuuttomasti – Näin missikisoista alkanut ura eteni jättimenestyksestä ”syöksykierteeseen” (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 26.6.2021. Sanoma Media. Viitattu 11.6.2023.
  15. ↑ Tuunainen 2005, s. 62–64.
  16. ↑ a b Tuunainen 2005, s. 83.
  17. ↑ Heikkinen, Antti: Danny – koko show, s. 353. WSOY, 2022. ISBN 978-951-0-47809-7
  18. ↑ Tuunainen 2005, s. 89, 90, 94.
  19. ↑ Tuunainen 2005, s. 94, 100, 102, 104.
  20. ↑ a b c Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa, s. 12–13. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3
  21. ↑ Tuunainen 2005, s. 106.
  22. ↑ Tuunainen 2005, s. 109–112.
  23. ↑ Tuunainen 2005, s. 113, 114.
  24. ↑ Tuunainen 2005, s. 115.
  25. ↑ Tuunainen 2005, s. 117.
  26. ↑ Tuunainen 2005, s. 137.
  27. ↑ Tuunainen 2005, s. 118, 120.
  28. ↑ Tuunainen 2005, s. 124, 125.
  29. ↑ Tuunainen 2005, s. 128.
  30. ↑ Tuunainen 2005, s. 134, 135.
  31. ↑ Tuunainen 2005, s. 96, 141.
  32. ↑ Tuunainen 2005, s. 136, 138, 144, 145.
  33. ↑ Hämäläinen, Jyrki: Iso D, s. 213. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-21117-X
  34. ↑ Tuunainen 2005, s. 144–146.
  35. ↑ Tuunainen 2005, s. 146, 147.
  36. ↑ Tuunainen 2005, s. 133, 151.
  37. ↑ Kemppinen, Pirjo: Tuntematon Danny, s. 129. Otava, 2021. ISBN 978-951-1-40811-6
  38. ↑ Tuunainen 2005, s. 156, 157.
  39. ↑ Tuunainen 2005, s. 141, 161, 164.
  40. ↑ Tuunainen 2005, s. 165, 174, 175.
  41. ↑ Tuunainen 2005, s. 176, 177.
  42. ↑ Tuunainen 2005, s. 177, 184.
  43. ↑ Tuunainen 2005, s. 185, 186, 188, 190.
  44. ↑ Tuunainen 2005, s. 188–191.
  45. ↑ Tuunainen 2005, s. 185, 193.
  46. ↑ Tuunainen 2005, s. 186.
  47. ↑ Tuunainen 2005, s. 195, 200, 204.
  48. ↑ Tuunainen 2005, s. 196, 205, 207.
  49. ↑ Tuunainen 2005, s. 194, 208, 210.
  50. ↑ Asikainen, Merja: Dannyn yllätyspaljastus Ylellä: Armi kosi, mutta aikeet kaatuivat tiukkaan ehtoon Ilta-Sanomat. 2.7.2021. Helsinki: Sanoma Media. Viitattu 26.2.2023.
  51. ↑ Asikainen, Merja: Armi Aavikon sisar hämmästyi Dannyn puheista Ylellä: ”On ihan turha yrittää vääntää asiaa muuhun malliin” Ilta-Sanomat. 3.7.2021. Viitattu 26.2.2023.
  52. ↑ Tuunainen 2005, s. 217, 218.
  53. ↑ Tuunainen 2005, s. 218–220.
  54. ↑ Tuunainen 2005, s. 223, 228, 229.
  55. ↑ Armi Aavikko täyttäisi tänään 50 vuotta MTV Uutiset. 1.9.2008. MTV. Viitattu 26.3.2009.
  56. ↑ Manninen, Tuomas: Malmille on haudattu monta kuuluisuutta – Matti Pellonpään haudalla on avattu Koskenkorva Ilta-Sanomat. 27.8.2016. Viitattu 2.4.2021.
  57. ↑ Tuunainen 2005, s. 93.
  58. ↑ Tuunainen 2005, s. 64–67.
  59. ↑ Tuunainen 2005, s. 145, 184.
  60. ↑ Tuunainen 2005, s. 179, 200.
  61. ↑ Tuunainen 2005, s. 30, 161.
  62. ↑ Tuunainen 2005, s. 94, 95, 100, 101.
  63. ↑ Tuunainen 2005, s. 174.
  64. ↑ a b Armi Aavikko – 1958-2002 – In Memoriam Danny. Viitattu 2.3.2023.
  65. ↑ Armi Aavikon tarina läheisten kertomana Epressi. 9.9.2021. Viitattu 25.2.2023.
  66. ↑ Vilkman, Sanna: Rooli Armi Aavikkona meni näyttelijä Minka Kuustosen ihon alle – ”Ihmisellä on tarve tehdä sitä mitä rakastaa ja tulla rakastetuksi” Yle Uutiset. 23.5.2021. Yleisradio. Viitattu 28.2.2023.
  67. ↑ Armi Aavikosta kertova musiikkidraama ennätysvauhdissa – yli miljoona käynnistystä Yle Areenassa Yle. 12.7.2021. Viitattu 21.7.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Armi Aavikko.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Armi_Aavikko&oldid=22710904”