kello

kello (Finnisch)

	Singular	Plural
Nominativ	kello	kellot
Genitiv	kellon	kellojen
Partitiv	kelloa	kelloja
Akkusativ	kellon	kellot
Inessiv	kellossa	kelloissa
Elativ	kellosta	kelloista
Illativ	kelloon	kelloihin
Adessiv	kellolla	kelloilla
Ablativ	kellolta	kelloilta
Allativ	kellolle	kelloille
Essiv	kellona	kelloina
Translativ	kelloksi	kelloiksi
Abessiv	kellotta	kelloitta
Instruktiv	—	kelloin
Komitativ	—	kelloineen- + Possessivsuffix

Aussprache:

IPA: [ˈkelːo]

Bedeutungen:

[1] Uhr

Abkürzungen:

[1] klo

Beispiele:

[1] Kello on 8.12. - Es ist 8.12 Uhr.

[2] Kansallispäivänä kellot soivat koko maassa. - Am Nationalfeiertag läuten die Glocken im ganzen Land.

Charakteristische Wortkombinationen:

rannekello - Armbanduhr

[1] Uhr

[2] Glocke

Referenzen und weiterführende Informationen:

[1; 2] Kotimaisten kielten keskus: Kielitoimiston sanakirjasta. Stichwort „kello“