Pasta

Pasta on tyypillisesti vedestä ja durumvehnäjauhoista valmistettu elintarvike. Sen valmistukseen voidaan lisäksi käyttää kananmunaa ja suolaa, sekä muita aineita, kuten pinaattia tai tomaattia tuomaan väriä. Pasta voidaan myös kuivattaa suomalaisille tunnetumpaan kovaan muotoon, josta se keitettynä muuttuu pehmeäksi. Valmis pasta kypsennetään kiehuvassa vedessä ennen nauttimista. Pastan kypsennysaika tarkistetaan pakkauksesta, mutta yleensä pasta on kypsää noin 8 minuutissa. Kun pasta on kypsää, se valutetaan lävikössä tai siivilässä. Mikäli pastan haluaa säilyvän keittämisen jälkeen irtonaisena, sen sekaan voi valuttamisen jälkeen sekoittaa tilkan ruokaöljyä. Pasta tarjoillaan usein jonkin kastikkeen kanssa. Makaroni ja spagetti ovat Suomessa tunnetuimpia pasta­tyyppejä.

Erilaisia nauhapastalajikkeita.

Pastat voidaan jakaa tuorepastoihin ja kuivapastoihin. Tuorepasta sisältää lähes aina kananmunaa, jota siinä on tyypillisesti noin kolmannes raaka-aineista. Täten tuorepasta on proteiinipitoista ja täyttävää. Kuivapasta ei sen sijaan yleensä sisällä kananmunaa, vaan koostuu ainoastaan vedestä ja jauhoista. Se säilyy paljon pidempään kuin tuorepasta, mutta toisaalta kuivapasta vaatii pidemmän keittoajan kuin tuorepasta. Pohjois-Italiassa suositaan erityisesti tuorepastaa, kun taas Etelä-Italiassa suositaan kuivapastaa.

Pastan kotimaana pidetään Italiaa, ja pasta onkin tärkeä osa italialaista keittiötä. Nimi pasta tulee alkujaan Italiasta. Italialaiset eivät kuitenkaan tiettävästi pastan valmistamista ole keksineet. Italialainen kuivattu pasta tehdään durumvehnästä, ja se on väriltään kellertävää. Pastaa voidaan tehdä myös muista viljalajeista, kuten kaurasta tai rukiista. Gluteenitonta ruokavaliota noudattaville valmistetaan myös pastaa.

Monissa aasialaisissa keittiöissä käytetään nuudeleita, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin nauhapastat ja spagetti. Pastat ja nuudelit erotetaankin käsitteinä toisistaan lähinnä kulttuurillisista syistä.

Historiaa

Pastan valmistusta kuvaava maalaus 1400-luvulta.

Yleinen uskomus on, että Marco Polo toi pastan Kiinasta vuonna 1295, kun hän palasi löytöretkeltään Italiaan, mutta oikeasti Kiinassa on ollut pastaa jo 1000 eaa. Marco Poloa vastaan puhuu kuitenkin esimerkiksi se, että 16 vuotta ennen Marco Polon paluuta, vuonna 1279, erään roomalaisen sotilaan jäämistössä mainittiin olevan korillinen kuivaa pastaa. Kuivattu pasta tuli suosituksi 1300–1500-luvuilla Italiassa. Väitetään myös, että jotkut Rooman keisareista nauttivat pastasta jo vuosisatoja ennen kuin Marco Polo oli syntynyt. Apicius mainitsee pastan myös keittokirjassaan. Antiikin Kreikassa oli ruoka, jota kutsuttiin nimellä ”laganon”. Kuvauksen perusteella se on jauhoista tehty taikina, joka paistetaan kivien välissä. Joidenkin tulkintojen mukaan kyse olisi lasagnen esiasteesta, mutta itse asiassa tämä onkin pizzan esiaste. Lasagnelevyt kypsennetään keittämällä, mutta pizza kivien päällä.

Bartolomeo Sacchi (Platina) kirjoitti keittokirjassaan 1350-luvulla seuraavan tavan valmistaa pastaa: "Vatkaa sihdatut jauhot valkuaisten, ruusuveden ja lähdeveden kanssa. Kun taikina on valmista, vedä ohuita taikinoita hyvin ohuen rautasauvan päälle. Sauva voi olla noin 15 cm pituudeltaan. Kun otat sauvan keskeltä pois, taikinat jäävät ontoiksi. Kun pasta kuivatetaan auringossa, se kestää hyvänä kaksi tai kolmekin vuotta, varsinkin, jos pasta on elokuussa valmistettu. Kun pasta keitetään maukkaassa liemessä ja kaadetaan tarjoiluastiaan, sille tulisi pirskotella uutta voita ja makeita mausteita."

Durumvehnä teki pastasta suositun juuri Italian alueella, sillä Italian ilmasto sopi erityisen hyvin juuri durumvehnän viljelyyn. Pastaa voidaan valmistaa mistä tahansa vehnästä, mutta kuivattu pasta on syytä valmistaa durumvehnästä.

Täysjyväpasta tuli Suomen markkinoille ennen Italiaa. Tumma pasta valmistetaan jauhoista, jotka sisältävät vehnän kuoriosia.

Makaronin historia Suomessa

Suomessa makaronia on syöty jo 1890-luvulla, mutta Ruotsin kuninkaallisessa keittiössä jo 1600-luvun lopulla, kun sinne palkattiin makaronimestari.

Aluksi makaronia tuotiin ulkomailta ja makaronilaatikko ja makaronivelli olivat juhlaruokia. Makaroni yleistyi 1900-luvulla, kun vehnän viljely Suomessa kasvoi ja kotimaiset tuottajat alkoivat valmistaa makaronia.

Killinkoskelle perustettiin vuonna 1895 Suomen ensimmäinen makaronia valmistava tehdas. Tehdas lopetti toimintansa, kun Karl Fazer avasi oman makaronitehtaansa 1904 Helsinkiin.

Rintamalla syötiin makaronia, koska sitä oli helppo kuljettaa ja säilyvyys oli perunaa parempi.

1960-luvulta lähtien on makaronilaatikko ollut kotitalouksien suosituin ruoka. Makaronin suosion pelättiin jopa syrjäyttävät kotoisan perunan, joten vuonna 1966 yksi Kotikokki-lehden ruokaan liittyvistä uudenvuoden lupauksista oli palauttaa peruna arvoonsa.

1970-luvun alussa Suomessa oli saatavilla ainoastaan kahdenlaista makaronia: putkimaista sekä sarvimakaronia. Vuosikymmenen lopulla Suomessa lanseerattiin spagetti. 1980-luvulla Suomen kielessä alettiin käyttämään sanaa pasta. Uuden muotoisia pastoja alettiin myydä Suomessa. Sarvimakaronin osuus kaikesta Suomessa myydystä pastasta oli vuonna 2021 yli puolet.

Pastan muotoja

Pastan valmistusta pastakoneella.

Kolmiväristä fusillipastaa.

Raviolia myynnissä.

• Agnolotti: suuria, täytettyjä pastatyynyjä.
• Alfabeto: pieniä pastakirjaimia.
• Anellini: pieniä pastarenkaita.
• Bavette: ohuita, litteitä pastanauhoja – bavettinet ovat kapeampia.
• Cannelloni: usein munapastasta valmistettuja suuria pastaputkia.
• Cappelletti: munapastasta valmistettuja pieniä hammasreunaisia pastalevyjä, jotka tarjotaan kaksittain yhteenpuristettuina ja täytettynä.
• Carbonara
• Cascatelli
• Cavatelli: pieniä pastakotiloita.
• Conchiglie: pastasimpukoita, jotka muistuttavat kotilon kuorta – conchiliettet ovat hyvin pieniä ja conchiglionit suuria.
• Ditali: pieniä pastaputkia.
• Farfalle: rusetti- tai perhospasta - farflinit ovat pieniä ja farfallonet suurimpia.
• Fedelini: erittäin ohutta pyöreää pastanauhaa.
• Fettuccine: usein munapastasta valmistettua litteää pastanauhaa.
• Fideos: vermisellin tapaisia ohuita nuudeleita, joita käytetään Espanjassa ja Meksikossa.
• Fischietti: pienimpiä pastaputkia.
• Fusilli: kierteisiä pastanauhoja.
• Gemelli: "kaksosia", lyhyt kierteinen pastamuoto, joka näyttää siltä, kuin kaksi nauhaa olisivat kiertyneet yhteen.
• Gnocchi: samannimistä mykyä muistuttavia sukkulamaisia pastakuoria.
• Lasagne: pastalevyjä, joista valmistetaan samannimistä latikkorukaa.
• Lumache: suuria pastasimpukoita täyttämistä varten.
• Makaroni (ital. macaroni, maccheroni): pastaputkia, jotka ovat Italiassa yleensä suoria, mutta muualla käyriä.
• Mafalde: leveitä aaltoreunaisia litteitä pastanauhoja.
• Magliette: käyriä, pieniä pastaputkia.
• Margherite: kapeita, tasaisia pastanauhoja, joiden reunat ovat hieman poimuttuneet.
• Mostaccioli: pastaputkia.
• Orecchiette: pieniä pastalevyjä jotka näyttävät hieman korvilta.
• Orzi: pieniä pastajyviä.
• Pansotti: pullottavaa, kolmionmuotoista ja täytettyä pastaa.
• Pappardelle: Tagliatellen kaltaista, jopa 20 mm leveää litteää pastanauhaa.
• Penne: "kyniä", lyhyitä suoria putkia, jotka on leikattu viistosti sulkakynää muistuttaviksi.
• Perciatelli: pitkiä, kapeita ja onttoja pastaputkia, tunnetaan myös nimellä 'bucarini.
• Pizzoccheri: tagliatellea muistuttavia tattaripastanauhoja.
• Ravioli: pyöreitä tai kulmikkaita täytettyjä pastatyynyjä.
• Risoni: riisinjyvän kaltainen, hieman riisinjyvää suurempi pasta.
• Quadrettini: pieniä, tasaisia pastaneliöitä.
• Spagetti (ital. spaghetti): pitkulaista, ohutta ja pyöreää pastanauhaa.
• Stelle: pieniä pastatähtiä.
• Tagliatelle: usein munapastasta tehtyä litteää pastanauhaa.
• Taglierini: pitkää, tagliatellea ohuempaa litteää pastanauhaa.
• Tortelliini: (ital. tortellini) pieniä, täytettyjä pastarenkaita.
• Tripolini: pientä rusettipastaa aaltoilevin reunoin.
• Vermiselli (ital. vermicelli): erittäin ohutta poikkileikkaukseltaan pyöreää pastanauhaa.

Terveellisyys

Pastan uskotaan lihottavan, mutta pasta itsessään ei aiheuta painonnousua, vaan liian suuret annoskoot. Viljatuotteet ovat hyvä ravintokuitujen lähde. Täysjyväpastan ravintoarvot ovat paljon paremmat kuin valkoisesta viljasta tehdyn pastan. Täysjyväpastassa on enemmän proteiinia. Täysjyväpastasta löytyy monia vitamiineja, kuten A-, E- ja K-vitamiineja, sekä myös rautaa, jodia, sinkkiä ja fosforia. Tumma pasta valmistetaan hiivaleipävehnäjauhosta, joka on valmistettu jyvän uloimmista osista. Tumma pasta vastaa usein kuitupitoisuudeltaan täysjyväpastaa.

Katso myös

• Al dente

Lähteet

• Milham, M., Platina´s on right pleasure and good health, Pegasus press, The university of North Caroline, Asheville, 1999.
• Kattavin luettelo pastamuodoista (englanniksi)
• Inmamaskitchen (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Pastan keittäminen ruokajakoti.fi

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pasta Wikimedia Commonsissa