Wikipedia

Ananas

kasvilaji

Ananas eli hedelmäananas (Ananas comosus) on tropiikissa kasvava yksisirkkainen kasvi. Myös sen mehukasta, käpymäistä latvakukintoa eli epähedelmää kutsutaan ananakseksi. Se on maailman kolmanneksi viljellyin trooppinen hedelmä.

Ananas
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Ananaskasvit Bromeliaceae
Suku: Ananakset Ananas
Laji: comosus
Kaksiosainen nimi

Ananas comosus
(L.) Merr.[1]

Katso myös

  Ananas Wikispeciesissä
  Ananas Commonsissa

Rakenne

muokkaa
 
Nuori kukkiva ananas.

Ananaksen maanalaiset juuret ovat tiheässä ja kasvavat 15–30 senttimetrin syvyyteen. Syvässä, irtonaisessa ja hedelmällisessä maaperässä, jossa ei ole loisia, yhden vuoden ikäisen kasvin juuret voivat yltää yli 50 senttimetrin syvyyteen ja 1,8 metrin säteelle. Maanpäälliset juuret imevät niin vettä kuin ravinteitakin.[2]

Kypsän ’Smooth Cayenne’ -lajikkeen varsi on 30–35 senttimetrin pituinen ja halkaisijaltaan 5–8 senttimetriä juuri kärjen alapuolella.[2]

Lehdet kasvavat varresta spiraalin muodossa. Niitä on 40–80, ja ne voivat olla metrin pituiset.[2]

Hedelmä syntyy kukinnosta, jossa voi olla jopa 200 kukkaa. Kukkien tuottamat pienet hedelmät kasvavat yhteen ja muodostavat yhden suuren hedelmän. Hedelmän yläpäässä on lehtien muodostama ”kruunu”.[2]

Hedelmän koostumus

muokkaa
 
Ananaksen hedelmä kokonaisena, halkaistuna ja viipaloituna.

Ananaksen hedelmän sokeri-happosuhde vaihtelee eri tekijöistä johtuen 0,8:stä 2,0:aan. Askorbiinihapon pitoisuus vaihtelee 2,5:stä 180 grammaan kilogrammaa kohti. Askorbiinihapon eli C-vitamiinin ohella ananas on hyvä A-vitamiinin, kalsiumin, fosforin, raudan, kaliumin ja tiamiinin lähde.[2]

Ravintosisältö/100 g

muokkaa
Energiaa 200,832 kJ/48 kcal
Hiilihydraattia 12,63 g
joista sokereita 9,26 g
Rasvaa 0,12 g
joista tyydyttyneitä rasvahappoja 0,009 g
joista kertatyydyttymättömiä rasvahappoja 0,014 g
joista monityydyttymättömiä rasvahappoja 0,042 g
Proteiinia 0,54 g
Kuitua 1,4 g
Natriumia 1 mg
Kaliumia 115,0 mg[3]

Vaikutukset

muokkaa

Ananas sisältää bromelaiini-nimistä entsyymiä, joka hajottaa proteiineja ja siten helpottaa ruokien sulattamista.[4]tarvitaan parempi lähde Bromelaiini vähentää tulehduksia, mutta sitä on sekä tölkkiananaksessa että tuoreessa melko vähän.[4]tarvitaan parempi lähde Ananaksella on diureettinen vaikutus.[4]tarvitaan parempi lähde

Historia

muokkaa

Ananas on kotoisin Etelä-Amerikan trooppisilta seuduilta. Eurooppalaiset näkivät sen ensimmäisen kerran tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbuksen rantauduttua Guadeloupen saarelle toisella matkallaan vuonna 1493.[2] Kolumbus nimesi hedelmän ”mäntyomenaksi”, koska se muistutti käpyä.[5][2]

Aluksi eurooppalaiset kasvitieteilijät arvelivat ananaksen olevan kotoisin päiväntasaajan eteläpuolelta Kaakkois-Brasiliasta, Paraguaysta ja Pohjois-Argentiinasta. Myöhemmin ilmeni, että hedelmän kotiseutu on todennäköisemmin 10:nsien leveysasteiden ja 55–75:nsien läntisten pituusasteiden välillä Amazonasissa.[2]

Kolumbuksen saavuttua Amerikkaan ananas oli levinnyt jo suurimpaan osaan trooppista Amerikkaa, ja se oli jakaantunut erilaisiin muotoihin, jotka olivat kokonaan tai lähes täysin siemenettömiä. Hedelmää oli käytetty jo kauan ruokana, hedelmäviiniin ja lääkkeeksi, eikä siitä tunnettu enää villejä kantamuotoja.[2]

Espanjalaiset ja portugalilaiset veivät ananaksen pian Amerikasta Afrikkaan, ja Etelä-Intiassa sen viljely oli aloitettu 1550-lukuun mennessä. Vuosisadan loppuun mennessä ananasta viljeltiin myös Kiinassa, Jaavalla ja Filippiineillä.[2]

Euroopassa ananaksia esiteltiin varallisuuden symbolina ylemmän luokan juhlissa, minkä johdosta Isoon-Britanniaan syntyi 1700-luvulla ananaksia vuokraavia yrityksiä. Samaa ananasta vuokrattiin useammalle asiakkaalle, kunnes se mätäni.[6][7]

Viljely ja tuotanto

muokkaa
 
Ananaksen tuottajamaat vuonna 2020. Luvut tonneina.

Ananasta viljellään nykyisin lähes kaikilla maailman trooppisilla ja subtrooppisilla seuduilla. Ananasta tuottaa vähintään 79 maata, ja se on maailman kolmanneksi viljellyin trooppinen hedelmä banaanin ja sitrushedelmien jälkeen. Yleisin lajike on ’Smooth Cayenne’. Muita suosittuja lajikkeita ovat ’Queen’ ja ’Spanish’.[2]

Ananas kasvaa monenlaisessa vettä läpäisevässä ja ilmavassa maaperässä, mutta sille paras on hiekkainen tai savinen maaperä, jonka tehokas vedenpoisto pitää juuritaudit loitolla. Ananas ei vaadi paljoa vettä, ja se kestää pitkiä kuivia kausia. Vuotuinen sadanta on eri viljelyalueilla 600 millimetrin ja 3 500 millimetrin välillä, ja ihanteellinen määrä on 1000–1500 millimetriä. Kuivilla viljelyseuduilla kaste korvaa osittain sateen. Kasvun kannalta ihanteellinen päivälämpötila on 25–32 celsiusastetta, ja yöt saavat olla vähintään 15–20-asteisia. Kasvi ei kestä hallaa, ja lehdet voivat vahingoittua jo alle kymmenen asteen yölämpötiloista. Ananasta viljellään merenpinnan tasolta 1400 metrin tasolle. Kasvi vaatii paljon valoa, mutta voimakas suora auringonvalo voi vahingoittaa hedelmiä.[2]

 
Ananaspelto Havaijilla.

Ananakset istutetaan tavallisesti käsin vähintään 20 senttimetrin välein riveihin, joiden keskilinjat ovat noin metrin etäisyydellä toisistaan. Kasveja voi kasvaa hehtaarilla 60 000–80 000 kappaletta, pienillä tiloilla 15 000–25 000. Istutuksesta sadonkorjuuseen kuluu 12–24 kuukautta, minkä pituus riippuu istutukseen käytetyn kasvinosan painosta.[2]

Täysin kypsä ananas on väriltään keltainen, mutta sellaisia ei rahdata pitkiä matkoja, vaan vientiin valitaan hiukan vähemmän kypsiä hedelmiä. Raa'asta ananaksesta ei tule hyvän makuista. Ananas ei kypsy tai makeudu enää poimimisen jälkeen, mutta sen hapokkuus saattaa laskea. Korkea hapokkuus edesauttaa ananaksen purkitusta, koska silloin voidaan käyttää matalampaa prosessointilämpötilaa.[2]

Suurin osa ananaksista myydään tuoreina, usein kotimaassa, eikä kaikkea paikallista myyntiä oteta mukaan maan tuotantolukuihin. Purkitettavat ananakset korjataan kesäisin, kun hedelmän laatu on parhaimmillaan. Prosessoidut ananakset myydään purkeissa viipaloituina, paloina tai murskeena. Loput lihat puristetaan ananasmehuksi. Suurin osa ananasmehusta on tiivistettä. Prosessoinnista jäänyt aines myydään rehuksi.[2]

Suurimmat tuottajamaat

muokkaa
Suurimmat tuottajamaat 2021 (miljoonaa tonnia)[8]
1   Costa Rica 2,9
2   Indonesia 2,9
3   Filippiinit 2,9
4   Brasilia 2,3
5   Kiina 2,3
6   Thaimaa 1,8
7   Intia 1,8
8   Nigeria 1,5
9   Meksiko 1,3
10 Muut 9,4
Yhteensä 29,1

Käyttö

muokkaa
 
Filippiiniläisessä hamonadossa on sianlihaa ja ananasta.

Euroopassa ananasta syödään usein jälkiruokana ja leivosten osana. Aasialaisissa keittiöissä ananasta käytetään monipuolisesti myös liharuoissa. Kanadassa keksityssä havaijilaisessa pizzassa on ananasta.[9]

Teollisuudessa ja lääketieteessä käytetään ananaksen bromelaiinientsyymiä. Kasvista hyödynnetään myös lehtien kuitu.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ ITIS (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Janick, Jules & Paull, Robert E. (toim.): The Encyclopedia of Fruit & Nuts, s. 190–204. CABI, 2008. ISBN 978 0 85199 638 7
  3. ↑ Ananas vihannes.net. Viitattu 18.3.2019.
  4. ↑ a b c Anna&Ellit: Ananas on keventäjän karkki (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 27.11.2014.
  5. ↑ Social History of Pineapple
  6. ↑ The rise, fall, and rise of the status pineapple BBC News. 2.8.2020. Viitattu 20.9.2023. (englanniksi)
  7. ↑ Pineapples George Washington's Mount Vernon. Viitattu 20.9.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Production of pineapples 2021 fao.org. (englanniksi)
  9. ↑ Alvin Rosales Garces: A Culinary History of Pineapple Chef Gourmet. Viitattu 4.10.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ananas&oldid=22766409”