Mustikkaa poimimassa

Eilen trooppisissa olosuhteissa Amalia mustikkaa poimimassa.

Mattoja

Tällaisia "räsymattoja" pujoteltu villalangoista viime päivinä. Tänään tein yhdessä 7-vuotiaan lapsenlapsen kanssa tuon oikeanpuoleisen maton, värit valitsi lapsi ja noin kolmasosan pujottelikin.

Talo on saanut valot ja keittiö uunin ja hellan

Laitoin taloon led-valot, ne on sijoitettu reunalistan taakse. Vielä yksi huone (ja yläkerran lastenhuone ehkä) on valoa vailla ja vinttihuoneessa valon sävy on kylmä (lamppu eri sarjaa), ei ollenkaan minun makuuni. Lamput valaisevat oikein kivasti, mutta kuvissa antavat hieman liian kellertävää sävyä.

Keittiö on saanut nurkkaansa uunin ja hellan, sellaisen puilla lämmitettävän. Nykyajan mukavuuksia ei talosta löydy.

Tämä kuva on ilman tuota valoa.












 Uuni ja hella ovat jo vanhat ja nokeentuneetkin, mutta vielä käyttökelpoiset, joten rakennusmiehet (Matias-myyrä ja Johannes-hiiri) kelpuuttvat ne ilman muutoksia.
"Voitaiskohan vähän ruokaa laittaa, nälkä tässä jo meinaa olla. Kahviakin voitais keittää", tuumii Matias. Ja Johannes on tottunut myötäilijä...




Tarkoitus on vapaasti noudattaa Tiheikönväen talojen sisustusta, mutta tällaista uuni-hella-systeemiä siellä ei taida olla. Keittävät ja paistavat ruuat takassa???
Uunin ja hellan materiaaleina on käytetty pahvia ja kananmunakennoa. Matto pujoteltu villalangasta.

                          UUSI LUKIJANI TERVETULOA!

Pihamaata ja seinillekin jotain

Hiiritalon pihamaa on edistynyt hieman, kun kylänväki kuuli, että apua tarvitaan, sitähän alkoi tulla. Matias ja Johannes rakensivat puuliiterin (puut on vielä pilkkomatta), keinun lapsille ja uusivat portaita. Toiset toivat kuka kukkasia, kuka ruukkuja ja hyllykkökin ilmestyi terassille. Kun sisätiloja saadaan vielä hieman kunnostettua, hiiriperhe voidaankin jo kutsua sinne.

 Katolle on tullut tuikitarpeellinen piippu. Sen päällä... hups... nyt taitaa tulla ongelmia...

Linnunpöntöt oottavat asukkaita...

 

 

Olen monta, monta vuotta sitten tehnyt savesta pieniä ruukkuja ja kannuja, tänne ne sopiikin parhaiten. Jokunen ruukku on myös matkoilta tuotuja. Kivetkin ovat tarttuneet mukaan esim. Gotlannista. (Islannin laavakivet pitäiskin löytää jostain kaapin kätköistä ja Gotlannin rannoilta kerätyt fossiilikivet, piha alkaa jo pursuta, mutta minä haluankin, että nukkekodin piha + sisätilatkin ovat pullollaan roinaa..) Pihan kunnostus siis jatkuu vielä. Kunhan takat (neljä) on saatu tehtyä ja hella + uuni, hiiriperhe voidaankin kutsua uuteen kotiinsa. Vielä pari viikkoa...

Tornin sisustusta ja kaivon korjausta

Talossahan on torni..  Sisälle on ilmestynyt uutteran Matias-myyrärakentajan avustuksella jotain.

 Pieni taso ikkunan alla. No se ei ole oikeastaan se mitä haetaan...

Matias kiipeää näyttämään (tikkaat on myös saatu).


Isä-Aapelin tiedetään olevan innokas tähtien harrastaja.
 Niinpä hänelle päätettiin tehdä yllätys: kaukoputki, jolla voi katsoa joka ilmansuuntiin olevista ikkunoista.

Pohjoiseen...                   


                                     Länteen..

     
 
                 

Onkohan Matiakselle tullut suunnitteluvirhe. Tila vaikuttaa kovin ahtaalle, edes jakkaraa ei taida mahtua.. No ehkäpä tuon tason päällä voi istua.

Piha-alueella oli kaivo, hieman jo lahonnut reunoistaan ja ilman kantta. Sille pitää tehdä jotain.

 

Reunojen katsottiin kelpaavan. Matias rakensi pienen katoksen ja se maalattiin punaruskeaksi. Kansi sai harmaan sävyn. Nyt on veden saantikin varmistettu.

UUDET LUKIJANI TERVETULOA!

Luku 20 000 lähestyy, oletko se Sinä, joka sen nappaat..

Hei lukijani! Blogini sivun näyttöjä alkaa olla kohta 20 000, jos huomaat olevasi blogissani tuolla luvulla, pistä kommenttia ja nappaa vaikka kuva luvusta. Pistän pienen paketin tulemaan. Jos kukaan ei ilmoittaudu tuolle luvulle, palkitsen luvulla 20 001 kommentoivan, jos ei sitäkään, 20 002 jne.

Sammalkuja 10:ssä piha näyttää olevan aika sekasortoisessa tilassa... Ehkä se siitä valmistuu ennen syksyn sateita ja kylmiä säitä. Hiiriperhe odottelee tietämättä kodistaan jossain luonnon helmassa ja kylänväki valmistelee yllätystä.

                       
                             Terassia Amalialle. Nyt tuo vihreä penkkikin pääsee käyttöön.

     

 

Pihan alustaksi laitoin maastokuvioisesta gollegepuserosta leikattua kangasta. Pusero oli miehelleni lähes 40 vuotta sitten ompelema, jonka resorit repsottivat rikkinäisinä, mutta jota oli uskollisesti käytetty maastoretkillä. Nyt se pääsi parempaan käyttöön. Tien pohjana on samaisen puseron nurjaa puolta. Paljoa kankaasta ei taida kyllä lopulta jäädä näkyviin kaiken muun alta.