vilja
Katso myös: Vilja, viljâ |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vilja (9)
- ryhmä siemenkasveihin kuuluvia heinäkasveja, joiden siemeniä eli jyviä käytetään ravinnoksi
- Vehnä, ruis, kaura ja ohra ovat viljoja. Näistä ohra on vanhin viljalaji.
- (ainesana) näiden kasvien siemet, jotka korjataan talteen ja käytetään ravinnoksi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋiljɑ/
- tavutus: vil‧ja
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vilja | viljat |
genetiivi | viljan | viljojen (viljain) |
partitiivi | viljaa | viljoja |
akkusatiivi | vilja; viljan |
viljat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viljassa | viljoissa |
elatiivi | viljasta | viljoista |
illatiivi | viljaan | viljoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viljalla | viljoilla |
ablatiivi | viljalta | viljoilta |
allatiivi | viljalle | viljoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viljana | viljoina |
translatiivi | viljaksi | viljoiksi |
abessiivi | viljatta | viljoitta |
instruktiivi | – | viljoin |
komitatiivi | – | viljoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vilja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]durra, hirssi, jyvä, kaura, ohra, ruis, kvinoa, tähkä, vehnä, viljavalta, viljavaltainen, viljavuus, viljelmä, viljely, viljelyala, viljely, viljelys
Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]jumalanvilja, kevätvilja, korsivilja, leipävilja, palkovilja, peltovilja, siemenvilja, syysvilja, toukovilja, tuontivilja, uutisvilja, vilja-aitta, vilja-arvoyksikkö, vilja-auma, viljaelevaattori, viljahehto, viljajaloste, viljakaskas, viljakasvi, viljakauppa, viljakirva, viljalaari, viljalaiho, viljalaiva, viljalaji, viljalajike, viljaluste, viljalyhde, viljamakasiini, viljamitta, viljamylly, viljankorjuu, viljankuivaamo, viljankuivaus, viljankuivuri, viljankylvö, viljanleikkuu, viljanolki, viljanoras, viljanpuinti, viljansiemen, viljantuonti, viljantähkä, viljanvienti, viljanviljely, viljanäyte, viljaomavaraisuus, viljapelto, viljaraja, viljaripsiäinen, viljasato, viljaseppä, viljaseula, viljasiilo, viljasuppilo, viljasäiliö, viljasäkki, viljatila, viljatuote, viljavaaka, viljavainio, viljavalmiste, viljavarasto, viljaviina, viljavuori, viljavuosi, viljayksikkö, viljaylijäämä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vilja Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 733, 3594, 3889 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Islanti
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]vilja
Ruotsi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vilja yl. (1) (yks. määr. viljan [luo], mon. epämäär. viljor [luo], mon. määr. viljorna [luo])
Verbi
[muokkaa]vilja (epäsäännöllinen)
Taivutus
[muokkaa]Taivutus – vilja | ||
---|---|---|
Persoonamuodot | ||
muoto | aktiivi | passiivi |
preesens | vill | – |
imperfekti | ville | – |
supiini | velat | – |
imperatiivi | (vill) | – |
- Nominaalimuodot
- aktiivin infinitiivi: vilja
- passiivin infinitiivi: –
- aktiivin part. prees: –
- passiivin part. prees: –
- part. perf.: –
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vilja Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vilja
- (taivutusmuoto) Sanan vili yksikön genetiivi, partitiivi ja aditiivi [lyhyt illatiivi].
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vilja sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)
- Suomen sanat
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 9. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Islannin sanat
- Islannin kielen verbit
- Ruotsin sanat
- Ruotsin kielen substantiivit
- Ruotsin kielen verbit
- Ruotsin kielen epäsäännölliset verbit
- Suomen kielen maataloustieteen sanasto
- Viron substantiivien taivutusmuodot