vesilintu

Suomi

Substantiivi

vesilintu

1. (eläintiede) vesistöjen äärellä asuvia ja vedessä viihtyviä lintuja, jotka hankkivat enimmäkseen ravintonsa vedestä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋesiˌlint̪u/
• tavutus: ve‧si‧lin‧tu

Etymologia

yhdyssana sanoista vesi ja lintu

Käännökset

1. eläintiede: vesistöjen äärellä asuvia ja vedessä viihtyviä lintuja, jotka hankkivat enimmäkseen ravintonsa vedestä

esperanto: akvobirdo saksa: Wasservogel m.

turkki: su kuşu unkari: vízimadár

Liittyvät sanat

• kahlaaja, puolisukeltaja

Idiomit

• heittää (jollakin) vesilintua
  1. jostakin turhasta esineestä tms.

Aiheesta muualla

• vesilintu Kielitoimiston sanakirjassa