Siirry sisältöön

uusi

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

uusi (27) (komparatiivi uudempi, superlatiivi uusin) (taivutus[luo])

  1. iältään pieni (esine tai asia); vasta tai äskettäin ilmestynyt tai saatu; käyttämätön, vähän aikaa ollut; viimeinen, viime
    Ostin uuden sängyn.
    Tämä mekko on kuin uusi.
    Se uusi elokuva pitäisi katsoa, onkohan siinä uusia hahmoja?
    Kaupungissa on avattu uusi ravintola.
    Hän on niin uusi täällä, ettei voi tuntea asiaa.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈuːsi/
  • tavutus: uu‧si

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Vastakohdat
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

upouusi, uudenaikainen, uusaste, uusavuton, uuselintarvike uusfasismi, uusfasisti, uushankinta, uushopea, uusikuu, uusinvestointi, uusivuosi, uusjako, uusklassisismi, uuskolonialismi, uuskritiikki, uuskäyttö, uusköyhälistö, uusliberalismi, uusmerkintä, uusperhe, uusrealismi, uusrenessanssi, uusromantiikka, uusvanha, uusvienti

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • uusi Kielitoimiston sanakirjassa
  • uusi Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 774 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

[muokkaa]

uusi

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä uusia
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä uusia
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä uusia
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä uusia