tuutti
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (arkikieltä) ympyräkartio tai sen muotoinen esine, torvi
- ympyräkartion muotoon pakattu jäätelöannos, jäätelötuutti
- (puhekieltä) puhetorvi tai muu puheen lähde, monesti negatiivisissa yhteyksissä
- Sieltä tulee puhetta tuutin täydeltä.
- Enkä välitä mä kuulla yhtään uutista sen Raatikaisen tuutista. (Juha Vainio - Käyn ahon laitaa (1979))
- tuuttien (Vriesea) suvun kasvi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪uːt̪ːi/, [ˈt̪uːt̪ːi]
- tavutus: tuut‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuutti | tuutit |
| genetiivi | tuutin | tuuttien (tuuttein) |
| partitiivi | tuuttia | tuutteja |
| akkusatiivi | tuutti; tuutin |
tuutit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuutissa | tuuteissa |
| elatiivi | tuutista | tuuteista |
| illatiivi | tuuttiin | tuutteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuutilla | tuuteilla |
| ablatiivi | tuutilta | tuuteilta |
| allatiivi | tuutille | tuuteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuuttina | tuutteina |
| translatiivi | tuutiksi | tuuteiksi |
| abessiivi | tuutitta | tuuteitta |
| instruktiivi | – | tuutein |
| komitatiivi | – | tuutteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tuuti- | |
| vahva vartalo | tuutti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- tuutti Kielitoimiston sanakirjassa