Siirry sisältöön

tun

Wikisanakirjasta
Katso myös: Tun, tůň

Ainu

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tun (katakana: トゥン)

  1. kaksi ihmistä

Etymologia

[muokkaa]
  • sanoista tu (kaksi) ja -n (ihmisten lukumäärää ilmaiseva suffiksi)

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Lähteet

[muokkaa]
  • Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
  • Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

Inarinsaame

[muokkaa]

Pronomini

[muokkaa]

tun

  1. (persoonapronomini) sinä

Romania

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
genetiivi/datiivi
yksikköunui tun
määräinentunului
monikkounor tunuri
määräinentunurilor

tun n. (määräinen: tunul, monikko: tunuri, määräinen: tunurile)

  1. tykki
  2. (kansanomainen) ukkonen

Etymologia

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Saksa

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]
Taivutus
ind. prees. y. 2. p.tust
ind. prees. y. 3. p.tut
ind. imperf. y. 3. p.tat
part. perf.getan
apuverbihaben

tun

  1. tehdä
  2. saada aikaan

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]