tukki
Suomi
[muokkaa].jpg)
.jpg)
Substantiivi
[muokkaa]- katkaistu ja karsittu puun runko, joka täyttää sahausnormin
- Tukki on yleensä vähintään 3,1 metrin pituinen ja latvaläpimitaltaan vähintään 15 senttimetriä.
- aseen, kuten kiväärin, haulikon tai jalkajousen perä
- mankelin tela
- kangaspuiden osa, loimitukki
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ukːi/, [ˈt̪uk̟ːi]
- tavutus: tuk‧ki
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tukki | tukit |
| genetiivi | tukin | tukkien (tukkein) |
| partitiivi | tukkia | tukkeja |
| akkusatiivi | tukki; tukin |
tukit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tukissa | tukeissa |
| elatiivi | tukista | tukeista |
| illatiivi | tukkiin | tukkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tukilla | tukeilla |
| ablatiivi | tukilta | tukeilta |
| allatiivi | tukille | tukeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tukkina | tukkeina |
| translatiivi | tukiksi | tukeiksi |
| abessiivi | tukitta | tukeitta |
| instruktiivi | – | tukein |
| komitatiivi | – | tukkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tuki- | |
| vahva vartalo | tukki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]3. mankeli
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: tukkilainen
Yhdyssanat
[muokkaa]haapatukki, kangastukki, keskitukki, kiväärintukki, koivutukki, kuusitukki, loimitukki, mäntytukki, pikkutukki, sahatukki, tukinajo, tukinkaato, tukinuitto, tukkiallas, tukkiankkuri, tukkihumala, tukkijätkä, tukkikuorma, tukkikämppä, tukkikärsäkäs, tukkilaani, tukkilanssi, tukkilautta, tukkimetsä, tukkimies, tukkinippu, tukkipuu, tukkisavotta, tukkisuma, tukkityö, tyvitukki, uittotukki, uppotukki, vaneritukki, veitsitukki, välitukki
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tukki Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]tukki
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä tukkia