tohelo
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tohelo (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ohelo/
- tavutus: to‧he‧lo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tohelo | tohelot |
| genetiivi | tohelon | tohelojen toheloiden toheloitten |
| partitiivi | toheloa | toheloita toheloja |
| akkusatiivi | tohelo; tohelon |
tohelot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tohelossa | toheloissa |
| elatiivi | tohelosta | toheloista |
| illatiivi | toheloon | toheloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tohelolla | toheloilla |
| ablatiivi | tohelolta | toheloilta |
| allatiivi | tohelolle | toheloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tohelona | toheloina |
| translatiivi | toheloksi | toheloiksi |
| abessiivi | tohelotta | toheloitta |
| instruktiivi | – | toheloin |
| komitatiivi | – | toheloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tohelo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- tohelo Kielitoimiston sanakirjassa