taju
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]taju (1)
- se, että tajuaa; kyky ymmärtää; tietoisuus
- mennä taju
- olla mitään tajua
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ɑju/
- tavutus: ta‧ju
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taju | tajut |
| genetiivi | tajun | tajujen |
| partitiivi | tajua | tajuja |
| akkusatiivi | taju; tajun |
tajut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tajussa | tajuissa |
| elatiivi | tajusta | tajuista |
| illatiivi | tajuun | tajuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tajulla | tajuilla |
| ablatiivi | tajulta | tajuilta |
| allatiivi | tajulle | tajuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tajuna | tajuina |
| translatiivi | tajuksi | tajuiksi |
| abessiivi | tajutta | tajuitta |
| instruktiivi | – | tajuin |
| komitatiivi | – | tajuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taju- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: tajuinen, tajuton
- adverbit: tajuissaan, tajuttomana
- substantiivit: tajunta
- verbit: tajuta
Yhdyssanat
[muokkaa]ajantaju, huumorintaju, kauneudentaju, kielitaju, muodontaju, muototaju, oikeustaju, rytmitaju, suhteellisuudentaju, suuntataju, tilannetaju, tilantaju, todellisuudentaju, todellisuustaju, tyylitaju
Aiheesta muualla
[muokkaa]- taju Kielitoimiston sanakirjassa