syytön
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]- joku tai jokin joka ei ole tehnyt jotakin jota ei olisi saanut tehdä
- Hänet todettiin syyttömäksi rikokseen.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsyːt̪øn/
- tavutus: syy‧tön
Etymologia
[muokkaa]sanan syy vartalosta syy- ja suffiksista -tön
Käännökset
[muokkaa]1. joku tai jokin joka ei ole tehnyt jotakin jota ei olisi saanut tehdä
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: syyttömästi
- substantiivit: syyttömyys
Substantiivi
[muokkaa]- henkilö joka ei ole syyllistynyt rikokseen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | syytön | syyttömät |
| genetiivi | syyttömän | syyttömien (syytönten) |
| partitiivi | syytöntä | syyttömiä |
| akkusatiivi | syytön; syyttömän |
syyttömät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | syyttömässä | syyttömissä |
| elatiivi | syyttömästä | syyttömistä |
| illatiivi | syyttömään | syyttömiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | syyttömällä | syyttömillä |
| ablatiivi | syyttömältä | syyttömiltä |
| allatiivi | syyttömälle | syyttömille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | syyttömänä (syytönnä) |
syyttöminä |
| translatiivi | syyttömäksi | syyttömiksi |
| abessiivi | syyttömättä | syyttömittä |
| instruktiivi | – | syyttömin |
| komitatiivi | – | syyttömine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | syyttömä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
syytön- | |
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C