soidin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- eläimillä parittelua edeltävää käyttäytymistä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsoi̯din/
- tavutus: soi‧din
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soidin | soitimet |
| genetiivi | soitimen | soitimien soidinten |
| partitiivi | soidinta | soitimia |
| akkusatiivi | soidin; soitimen |
soitimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soitimessa | soitimissa |
| elatiivi | soitimesta | soitimista |
| illatiivi | soitimeen | soitimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soitimella | soitimilla |
| ablatiivi | soitimelta | soitimilta |
| allatiivi | soitimelle | soitimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soitimena (soidinna) |
soitimina |
| translatiivi | soitimeksi | soitimiksi |
| abessiivi | soitimetta | soitimitta |
| instruktiivi | – | soitimin |
| komitatiivi | – | soitimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | soitime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
soidin- | |