raakkua

Suomi

Verbi

raakkua (52-A) (taivutus[luo])

1. variksen tai korpin ääntelyä kuvaava verbi

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑːkːuɑˣ/
• tavutus: raak‧ku‧a

Käännökset

1. variksen tai korpin ääntelyä kuvaava verbi

englanti: caw kroaatti: graktati

ukraina: крякати venäjä: каркать (karkat')

Liittyvät sanat

• ekspressiiviset (C)AAkkUA-sanat

Rinnakkaismuodot

• raakua

Johdokset

• substantiivit: raakkuminen, raakunta

Aiheesta muualla

• raakkua Kielitoimiston sanakirjassa