Siirry sisältöön

pysähtyminen

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

pysähtyminen (38)

  1. seisahtuminen, paikoilleen jääminen määrittämättömäksi ajaksi
    Kellon viisarien seisahtuminen osoittaa kellon pysähtymistä.
    Kellon pysähtyminen seuraa vedon loppumista.

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pysähtyminen pysähtymiset
genetiivi pysähtymisen pysähtymisten
pysähtymisien
partitiivi pysähtymistä pysähtymisiä
akkusatiivi pysähtyminen;
pysähtymisen
pysähtymiset
sisäpaikallissijat
inessiivi pysähtymisessä pysähtymisissä
elatiivi pysähtymisestä pysähtymisistä
illatiivi pysähtymiseen pysähtymisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pysähtymisellä pysähtymisillä
ablatiivi pysähtymiseltä pysähtymisiltä
allatiivi pysähtymiselle pysähtymisille
muut sijamuodot
essiivi pysähtymisenä
(pysähtymisnä)
pysähtymisinä
translatiivi pysähtymiseksi pysähtymisiksi
abessiivi pysähtymisettä pysähtymisittä
instruktiivi pysähtymisin
komitatiivi pysähtymisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pysähtymise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pysähtymis-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

jumittuminen, lakkaaminen, pysähdys, pysähtymiskäsky, pysäys, seisahtaminen, seisahtuminen