Siirry sisältöön

pilke

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

pilke (48-A)

  1. pilkottu polttopuu, klapi

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpilkeˣ/
  • tavutus: pil‧ke

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pilke pilkkeet
genetiivi pilkkeen pilkkeiden
pilkkeitten
partitiivi pilkettä pilkkeitä
akkusatiivi pilke;
pilkkeen
pilkkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi pilkkeessä pilkkeissä
elatiivi pilkkeestä pilkkeistä
illatiivi pilkkeeseen pilkkeisiin
pilkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pilkkeellä pilkkeillä
ablatiivi pilkkeeltä pilkkeiltä
allatiivi pilkkeelle pilkkeille
muut sijamuodot
essiivi pilkkeenä pilkkeinä
translatiivi pilkkeeksi pilkkeiksi
abessiivi pilkkeettä pilkkeittä
instruktiivi pilkkein
komitatiivi pilkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pilkkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pilket-

Substantiivi

[muokkaa]

pilke

  1. pilkahdus, tuike

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • pilke Kielitoimiston sanakirjassa