Siirry sisältöön

osoitus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

osoitus (39)

  1. se, kun jotain osoitetaan, osoittaminen
  2. ilmaus
    mielenosoitus, rakkaudenosoitus
  3. todiste
    Sertifikaatti on osoitus pätevyydestä.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈosoi̯t̪us/
  • tavutus: o‧soi‧tus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi osoitus osoitukset
genetiivi osoituksen osoitusten
osoituksien
partitiivi osoitusta osoituksia
akkusatiivi osoitus;
osoituksen
osoitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi osoituksessa osoituksissa
elatiivi osoituksesta osoituksista
illatiivi osoitukseen osoituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi osoituksella osoituksilla
ablatiivi osoitukselta osoituksilta
allatiivi osoitukselle osoituksille
muut sijamuodot
essiivi osoituksena osoituksina
translatiivi osoitukseksi osoituksiksi
abessiivi osoituksetta osoituksitta
instruktiivi osoituksin
komitatiivi osoituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo osoitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
osoitus-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

hellyydenosoitus, huomionosoitus, kiitollisuudenosoitus, kunnianosoitus, luottamuksenosoitus, maksuosoitus, mielenosoitus, postiosoitus, rakkaudenosoitus, suosionosoitus, tahtiosoitus, valitusosoitus, ystävyydenosoitus

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • osoitus Kielitoimiston sanakirjassa