moreeni
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]moreeni (6)
- jääkauden aikaansaama maa-ainesten lajittumaton kerrostuma, joka usein muodostaa maalajipeitteen. Erilaisia moreeneja nimetään niissä vallitsevan raekoon perusteella.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmoreːni/
- tavutus: mo‧ree‧ni
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | moreeni | moreenit |
| genetiivi | moreenin | moreenien moreeneiden moreeneitten |
| partitiivi | moreenia | moreeneita moreeneja |
| akkusatiivi | moreeni; moreenin |
moreenit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | moreenissa | moreeneissa |
| elatiivi | moreenista | moreeneista |
| illatiivi | moreeniin | moreeneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | moreenilla | moreeneilla |
| ablatiivi | moreenilta | moreeneilta |
| allatiivi | moreenille | moreeneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | moreenina | moreeneina |
| translatiivi | moreeniksi | moreeneiksi |
| abessiivi | moreenitta | moreeneitta |
| instruktiivi | – | moreenein |
| komitatiivi | – | moreeneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | moreeni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Sana on laina ruotsin morän-sanasta, joka pohjautuu ranskan sanaan moraine. Geologiassa nimitys otettiin käyttöön 1779 tukeutuen Chamonix'n laaksossa puhuttuun ranskan murteeseen. Ruotsin kieleen nimitys tuli 1840-luvulla ja suomen sana moreeni otettiin käyttöön 1800-luvun lopulla. Kirjoitettuna sana esiintyy ainakin A. F. Tigerstedtin kirjoittamassa ja F. G. Bergrothin suomentamassa kirjassa Geologia, jonka Kansanvalistusseura julkaisi 1894.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]ablaatiomoreeni, hiekkamoreeni, hiesumoreeni, hietamoreeni, juomumoreeni, kumpumoreeni, moreenikerros, moreenikerrostuma, moreenimaa, pohjamoreeni, päätemoreeni, reunamoreeni, savimoreeni, sisämoreeni, sivumoreeni, soramoreeni
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 726. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.