minne

Katso myös: Minne

Suomi

Adverbi

minne (ei vertailuasteita)

1. interrogatiivinen, liikkeen suuntaa kysyvä adverbi

   Minne sinä menet?

Ääntäminen

• IPA: /ˈminːe/
• tavutus: min‧ne

Etymologia

sublatiivimuoto sanasta mikä

Käännökset

1. interrogatiivinen, liikkeen suuntaa kysyvä adverbi

englanti: where to ranska: où ruotsi: vart, varthän, vari, vartåt saksa: wohin

tšekki: kam unkari: hova, merre venäjä: куда

Liittyvät sanat

• missä, mistä

Aiheesta muualla

• minne Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi

Substantiivi

minne n. (4) (yks. määr. minnet[luo], mon. epämäär. minnen[luo], mon. määr. minnena[luo])

1. muisti
2. muisto

Liittyvät sanat

• hågkomst

Yhdyssanat

barndomsminne, dataminne, korttidsminne, långtidsminne, minnesceremoni, minnesbeta, minnesförlust, minneskapacitet, minneskort, minneslucka, minnesläcka, minnespinne, minnessten, minnesstund, minnesåtgång

Aiheesta muualla

• minne Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)