laillinen
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]laillinen (38) (komparatiivi laillisempi, superlatiivi laillisin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka perustuu voimassa olevaan lakiin, lainmukainen
- pelin sääntöjen mukainen
- laillinen siirto
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlɑi̯lːinen/
- tavutus: lail‧li‧nen
Etymologia
[muokkaa]substantiivi laki + johdin -llinen ; Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: laillisesti
- substantiivit: laillisuus
- verbit: laillistaa, laillistua
Vastakohta
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- laillinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.