kurimus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kurimus (39)
- pyörre, jossa vesi imeytyy ylhäältä alaspäin
- (kuvaannollisesti) vaarallinen tai erittäin hankala tilanne, josta on vaikeata päästä irtautumaan
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kurimus | kurimukset |
| genetiivi | kurimuksen | kurimusten kurimuksien |
| partitiivi | kurimusta | kurimuksia |
| akkusatiivi | kurimus; kurimuksen |
kurimukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kurimuksessa | kurimuksissa |
| elatiivi | kurimuksesta | kurimuksista |
| illatiivi | kurimukseen | kurimuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kurimuksella | kurimuksilla |
| ablatiivi | kurimukselta | kurimuksilta |
| allatiivi | kurimukselle | kurimuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kurimuksena | kurimuksina |
| translatiivi | kurimukseksi | kurimuksiksi |
| abessiivi | kurimuksetta | kurimuksitta |
| instruktiivi | – | kurimuksin |
| komitatiivi | – | kurimuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kurimukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kurimus- | |
Käännökset
[muokkaa]1. pyörre, jossa vesi imeytyy ylhäältä alaspäin
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kurimus Kielitoimiston sanakirjassa