kolista

Suomi

Substantiivi

kolista

1. (taivutusmuoto) monikon elatiivimuoto sanasta kola
2. (taivutusmuoto) yksikön elatiivimuoto sanasta koli

Verbi

kolista (66) (taivutus[luo])

1. (äänestä) pitää kolinaa

   Työkalut kolisivat auton tavaratilassa, kun ajoimme kuoppaista tietä.

2. (slangia) toimia, vaikuttaa; olla tehokasta

   Mitä pidät levystä? Koliseeko?

Ääntäminen

• IPA: /ˈkolist̪ɑˣ/
• tavutus: ko‧lis‧ta

Liittyvät sanat

• kalista, kilistä

Johdokset

• substantiivit: kolina, koliseminen
• verbit: kolistaa, kolistella, kolisuttaa

Aiheesta muualla

• kolista Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kolista

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kolistaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kolistaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kolistaa