kielitunnus

Suomi

Substantiivi

kielitunnus

1. kullekin kielelle määriteltävä kansainvälisen standardin mukainen (nykyään kolmikirjaiminen) ISO-tunnus

Ääntäminen

• IPA: [ˈkieliˌtunːus]

Tavutus

• tavutus: kie‧li‧tun‧nus

Etymologia

• yhdyssana sanoista kieli ja tunnus

Käännökset

1. kielen nimen standardoitu kansainvälinen lyhenne

englanti: language code iiri: cód teanga m.

ranska: code de langue m. saksa: Sprachcode m.