Siirry sisältöön

kauhu

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kauhu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kauhu (1)[1]

  1. suuri pelon tunne, varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa siihen liittyy tuntemuksia jonkin asian tai tilanteen hirveydestä tai karmeudesta
    katsella kauhulla
  2. kauheus
  3. kirjallisuuden ja elokuvan laji, joka perustuu pelottaviin ja kauhua herättäviin asioihin

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑu̯hu/
  • tavutus: kau‧hu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kauhu kauhut
genetiivi kauhun kauhujen
partitiivi kauhua kauhuja
akkusatiivi kauhu;
kauhun
kauhut
sisäpaikallissijat
inessiivi kauhussa kauhuissa
elatiivi kauhusta kauhuista
illatiivi kauhuun kauhuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kauhulla kauhuilla
ablatiivi kauhulta kauhuilta
allatiivi kauhulle kauhuille
muut sijamuodot
essiivi kauhuna kauhuina
translatiivi kauhuksi kauhuiksi
abessiivi kauhutta kauhuitta
instruktiivi kauhuin
komitatiivi kauhuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kauhu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kauhuelokuva, kauhujuttu, kauhukahva, kauhukakara, kauhukertomus, kauhukirjallisuus, kauhukuva, kauhukuvaus, kauhunhetki, kauhunhuuto, kauhunäky, kauhupropaganda, kauhuromaani, kauhuskenaario, kauhutarina, kauhuviihde, pakokauhu, panssarikauhu, rimakauhu, torikauhu, vesikauhu

Sanaliitot
[muokkaa]

kauhun tasapaino

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kauhu Kielitoimiston sanakirjassa
  • kauhu Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1