Siirry sisältöön

kalu

Wikisanakirjasta
Katso myös: kálu

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kalu (1) (monikko kalut)

  1. väline, tarvekalu, työkalu; (yleisemmin) tavara, esine, tarvike
  2. (puhekieltä) siitin, penis

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑlu/
  • tavutus: ka‧lu

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

ajokalu, alttarikalu, huonekalu, juhlakalu, kalukukkaro, kalulaatikko, kalunkirjoitus, kalupakki, kalupuu, kaluvaja, keittiökalu, leikkikalu, miehenkalu, peltokalu, perintökalu, taikakalu, tarvekalu, työkalu

Anagrammit
[muokkaa]

alku, laku

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kalu Kielitoimiston sanakirjassa

Atoni

[muokkaa]

Konjunktio

[muokkaa]

kalu

  1. jos