huitaisu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]huitaisu (2)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huitaisu | huitaisut |
| genetiivi | huitaisun | huitaisujen huitaisuiden huitaisuitten |
| partitiivi | huitaisua | huitaisuita huitaisuja |
| akkusatiivi | huitaisu; huitaisun |
huitaisut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huitaisussa | huitaisuissa |
| elatiivi | huitaisusta | huitaisuista |
| illatiivi | huitaisuun | huitaisuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huitaisulla | huitaisuilla |
| ablatiivi | huitaisulta | huitaisuilta |
| allatiivi | huitaisulle | huitaisuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huitaisuna | huitaisuina |
| translatiivi | huitaisuksi | huitaisuiksi |
| abessiivi | huitaisutta | huitaisuitta |
| instruktiivi | – | huitaisuin |
| komitatiivi | – | huitaisuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huitaisu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |