enkeli
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]enkeli (6)
- (uskonto) kristinuskossa, juutalaisuudessa ja islamissa esiintyvä Jumalan tahdon ilmoittajana toimiva henkiolento
- (kuvaannollisesti) kiltti, hyväntahtoinen ihminen
- Meidän Henna on oikea enkeli!
- pelastava enkeli
- (historia) historiallinen englantilainen kultaraha, johon oli leimattu arkkienkeli Mikaelin kuva
- (taloustiede) enkelisijoittaja
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈeŋkeli/, [ˈe̞ŋ·ke̞·li]
- tavutus: en‧ke‧li
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | enkeli | enkelit |
| genetiivi | enkelin | enkelien enkeleiden enkeleitten |
| partitiivi | enkeliä | enkeleitä enkelejä |
| akkusatiivi | enkeli; enkelin |
enkelit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | enkelissä | enkeleissä |
| elatiivi | enkelistä | enkeleistä |
| illatiivi | enkeliin | enkeleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | enkelillä | enkeleillä |
| ablatiivi | enkeliltä | enkeleiltä |
| allatiivi | enkelille | enkeleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | enkelinä | enkeleinä |
| translatiivi | enkeliksi | enkeleiksi |
| abessiivi | enkelittä | enkeleittä |
| instruktiivi | – | enkelein |
| komitatiivi | – | enkeleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | enkeli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Runokielessä on tavallista käyttää myös monikon genetiiviä enkelten.
Käännökset
[muokkaa]1. uskonto
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: enkelimäinen
Yhdyssanat
[muokkaa]arkkienkeli, bisnesenkeli, enkelikolibri, enkelikuoro, enkelinkiharat, kuolonenkeli, merienkeli, rauhanenkeli, suojelusenkeli, surmanenkeli, ylienkeli
Aiheesta muualla
[muokkaa]- enkeli Kielitoimiston sanakirjassa