Zulfikar Ali Bhutto
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
| Zulfikar Ali Bhutto | |
|---|---|
 |
|
| Pakistanin 9. presidentti | |
| Edeltäjä | Yahya Khan |
| Seuraaja | Fazal Ilahi Chaudhry |
| Pakistanin 4. pääministeri | |
| Edeltäjä | Nurul Amin |
| Seuraaja | Muhammad Khan Junejo |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. tammikuuta 1928 Larkana, Brittiläinen Intia |
| Kuollut | 4. huhtikuuta 1979 (51 vuotta) Rawalpindi, Pakistan |
| Ammatti | asianajaja |
| Arvonimi | Quaid-e Awaw |
| Puoliso | Nusrat Bhutto (1951–1978) |
| Tiedot | |
| Puolue | Pakistanin kansanpuolue |
| Uskonto | šiia-islam |
Zulfikar Ali Bhutto (5. tammikuuta 1928 Larkana – 4. huhtikuuta 1979) (urduksi: ذوالفقار علی بھٹو, sindhiksi: ذوالفقار علي ڀُٽو, ) oli pakistanilainen poliitikko. Bhutto toimi maansa presidenttinä vuosina 1971–1973 ja pääministerinä vuosina 1973–1977. Hän oli perustamassa Pakistanin kansanpuoluetta (PPP), joka oli yksi suurimmista Pakistanin poliittisista puolueista. Bhuttosta on usein käytetty nimitystä Quaid-e Awaw (kansan johtaja). Bhutto menetti valtansa kenraali Muhammad Zia-ul-Haqille vallankaappauksessa vuonna 1977, ja hänet teloitettiin hirttämällä syytettynä poliittisten vastustajien murhista.[1]
Hänen tyttärensä Benazir Bhutto työskenteli kaksi kertaa pääministerinä, ja hänen tyttärenpoikansa Bilawal Bhutto Zardari valittiin Pakistanin kansanpuolueen puheenjohtajaksi 2007.
Poliittista uraa edeltäneet vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bhutto syntyi varakkaaseen ja vaikutusvaltaiseen Sir Shah Nawaz Bhutton, Sindhin maaherran ja Junagadhin ruhtinaskunnan pääministerin perheeseen. Bhutton perhe on Sindhin rajput-aatelistoa.
Bhutto kävi koulua Bombayn Cathedral and John Connon -koulussa. Vuonna 1947 Bhutto lähti opiskelemaan Yhdysvaltoihin, missä hän suoritti BA-tutkinnon pääaineenaan valtio-oppi. Myöhemmin Bhutto opiskeli Oxfordin yliopistossa.[2] Opintojensa jälkeen Bhutto valmistui asianajajaksi Lontoossa vuonna 1953.
Hän meni naimisiin iranilaissyntyisen Nusrat Ispahaniin kanssa 8. syyskuuta 1951. Samana vuonna heille syntyi tytär Benazir, josta tuli myöhemmin myös Pakistanin pääministeri.[3]
Poliittinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bhutto toimi Pakistanin valtuuskunnan jäsenenä YK:ssa 1957. Hän osallistui kansainväliseen konferenssiin Genevessä Sveitsissä maaliskuussa 1957. Ayub Khan valitsi Zulfikar Ali Bhutton kauppaministeriksi vuonna 1958; hän oli nuorin hallituksen jäsen.
Bhutto toimi liikenneministerinä, rakennustuotannon ministerinä sekä polttoaine- ja energiatuotannon ministerinä ennen valintaansa ulkoministeriksi. Polttoaine- ja energiatuotannon ministerinä hän teki sopimuksen vuonna 1960 öljyn ja kaasun tuotannosta Neuvostoliiton kanssa, johti kaasun ja mineraalien tuotantoa 1961 ja Pakistanin ensimmäistä jalostamoa Karachissa 1962. Bhutto herätti kansainvälistä huomiota Pakistanin neuvotteluryhmän johtajana 1959. Saadakseen huomiota Kashmirin tapaukselle hän arvosteli Kiinaa, Britanniaa, Egyptiä ja Irlantia. Hänet valittiin Pakistanin "uuden vasemmiston" johtajaksi vuonna 1966. Hän muodosti Pakistanin kansanpuolueen (PPP) vuonna 1967.[4]
Bhutto pidätettiin yhteyksistään aktivisteihin marraskuussa 1968. Hän oli vangittuna kolme kuukautta, minkä jälkeen hänet vapautettiin. Vallan otti haltuunsa armeijan komentaja Yahya Khan, josta tuli Pakistanin presidentti.
Bhutton johtama PPP voitti Pakistanin ensimmäiset vapaat vaalit joulukuussa 1970. Intia hyökkäsi maahan joulukuussa 1970, ja Pakistanin armeija kukistui nopeasti. Itä-Pakistanista tuli Bangladesh (Bangladeshin itsenäisyyssota ja Kolmas Intian–Pakistanin sota).
Ulkoministerinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bhutto valittiin Pakistanin ulkoministeriksi vuonna 1963, ja hän toimi ulkoministerinä kesäkuuhun 1966 saakka. Hän kävi sarjan neuvotteluja Intian ulkoministerin Swaran Singin kanssa. Bhutto uskoi itsenäiseen ulkopolitiikkaan, vaikkakin tämä aiheuttaisi erimielisyyksiä länsimaiden kanssa. Hänen vastustuksensa Intian ja Pakistanin välistä Taškentin sopimusta kohtaan johti hänen eroamiseensa Ayub Khanin hallituksesta.[5]
Presidenttinä 1971–1973
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bhutto valittiin Pakistanin presidentiksi 20. joulukuuta 1971. Bhutto hyväksyi aluksi kenraali Gul Hassanin Pakistanin armeijan komentajaksi, mutta erotti tämän jo maaliskuussa 1972 ja valitsi armeijan komentajaksi kenraali Tikha Khanin[6]. Ali Bhutto vapautti Bangladeshin itsenäisyystaistelijan Mujibur Rahmanin. Bhutto hyväksyi Karachin ydinvoimalasuunnitelman loppuvuodesta 1972. Bhutto oli perustamassa Pakistanin Atomienergian komissiota. Hän neuvotteli Indira Gandhin kanssa ratkaisuista Kashmirissa ja Punjabissa ja ajoi läpi uuden asetuksen hyväksymällä islamin kansalliseksi uskonnoksi.
Pääministerinä 1973–77
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bhutto toimi pääministerinä vuosina 1973–1977. Ulkopolitiikassa hän korosti liittoutumattomuutta ja puolueettomuutta. Bhutto irtisanoi Pakistanin Brittiläisestä Kansainyhteisöstä ja Kaakkois-Aasian sopimusjärjestöstä (SEATO). Bhutto isännöi Islamilaisten järjestön konferenssia Lahoressa. Bhutto lisäsi perustyötä ydinaseohjelman kehittämisessä. Bhutto voitti parlamenttivaalit 1977, mutta häntä syytettiin vaalipetoksesta.
Vallasta syrjäyttäminen ja oikeudenkäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kenraali Muhammad Zia-ul-Haq syrjäytti Bhutton sotilasvallankaappauksella 5. heinäkuuta 1977.[7] Zia piti Bhuttoa pidätettynä kuukauden. Armeija vangitsi Bhutton uudelleen 3. syyskuuta 1977 syytettynä poliittisen vastustajan murhasta maaliskuussa 1974. 35-vuotias Ahmed Raza Kasuri yritti päästä PPP:n ehdokkaaksi. Oikeudenkäynnit Bhuttoa vastaan alkoivat 24. lokakuuta 1977. Bhutto todettiin syylliseksi murhaan ja tuomittiin kuolemaan 18. maaliskuuta 1978. Bhutto hirtettiin 4. huhtikuuta 1979.[4]
Esiintymisiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puhe YK:n turvallisuusneuvostossa.[8]
Kirjoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- YK:n rauhanturvatoiminta (1967)
- Poliittinen tilanne Pakistanissa, Veshasher Prahastan , New Delhi (1968)
- Itsenäisyyden myytti, Oxfordin yliopiston painos, Karachi ja Lahore 1969
- Suuri Tragedia (1971)
- Bilateralismi: Uudet suuntaukset (1976)
- If I am Assassinated by Zulfikar Bhutto (1979)
- Teloitukseni, Musawent Weekly International, London (1980)
- Uudet suuntaukset, Nerniva Publishers London 1980
- S. Kulmar, Uusi Pakistan (1973)
- S.J. Burki, Pakistanin Bhutton vallan alla, 1971–1977 (1980)
- S. Wolpert, Zulfikar Bhutto of Pakistan (1993)
Puhekokoelmia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pakistanin ulkopolitiikka (1964)
- Marssi kohti demokratiaa (1972)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Blood, Peter, toim.: Pakistan: A Country Study - Zia ul-Haq 1994. Washington:GPO for the Library of Congress. Viitattu 28.2.2008.
- ↑ Gandhi, Rajmohan: Patel: A Life, s. 291-93. Navajivan, 1991. ASIN B0006EYQ0A
- ↑ Zulfikar Ali Bhutto Britannica Online Encyclopedia. Viitattu 28.2.2008.
- ↑ a b Blood, Peter, toim.: Pakistan: A Country Study - Yahya Khan and Bangladesh 1994. Washington:GPO for the Library of Congress. Viitattu 28.2.2008.
- ↑ Blood, Peter, toim.: Pakistan: A Country Study - Ayub Khan 1994. Washington:GPO for the Library of Congress. Viitattu 28.2.2008.
- ↑ Blood, Peter, toim.: Pakistan: A Country Study - Zulfiqar Ali Bhutto 1994. Washington:GPO for the Library of Congress. Viitattu 28.2.2008.
- ↑ Marjatta Kyyhkynen: Ajankohtainen Islam, s. 61. Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-625-103-X
- ↑ Henry Tanner: Zulfikar Ali Bhutto denouncing U.N. Security Council The New York Times. 16.12.1971. Viitattu 19.2.2019. (englanti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Zulfikar Ali Bhutto Wikimedia Commonsissa
Mirza (1956–1958) | A. Khan (1958–1969) | Y. Khan (1969–1971) | Bhutto (1971–1973) | Chaudhry (1973–1978) | Zia ul-Haq (1978–1988) | I. Khan (1988–1993) | Sajjad (1993) | Leghari (1993–1997) | Sajjad (1997–1998) | Tarar (1998–2001) | Musharraf (2001–2008) | Soomro (2008, virkaatekevä) | Zardari (2008–2013) | Hussain (2013–2018) | Alvi (2018–2024) | Zardari (2024–
