Volodymyr Hnatjuk
| Volodymyr Hnatjuk | |
|---|---|
| Гнатюк Володимир Михайлович | |
 Volodymyr Hnatjuk |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. toukokuuta 1871 Velesniv, Butšatšin piiri, Galitsia, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 6. lokakuuta 1926 Lviv, Puolan toinen tasavalta |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Lvivin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Myh’ailo Hruševskyi ja Oleksandr Mychajlovyč Kolessa (käännä suomeksi) |
| Tutkimusalue | kansatieteilijä, kirjallisuudentutkija, kääntäjä |
Volodymyr Hnatjuk (9. toukokuuta 1871 Velesniv, Butšatšin piiri, Galitsia, Itävalta-Unkari – 6. lokakuuta 1926 Lviv, Puolan toinen tasavalta) oli ukrainalainen kansatieteilijä, kirjallisuudentutkija, kääntäjä, journalisti ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Länsi-Ukrainassa.[1]
Hnatjuk oli vuodesta 1899 lviviläisen Ševtšenkon tieteellisen seuran (NTŠ) jäsen, vuodesta 1902 pietarilaisen Keisarillisen tiedeakatemian jäsen, vuodesta 1905 prahalaisen kansanperinneseuran jäsen sekä wieniläisen Itävallan kansantaideseuran jäsen, suomalaisen Folklore Fellows -kansanperinneseuran jäsen ja kiovalaisten Ukrainan kansallisen tiedeakatemian ja Kansanperinneseuran jäsen vuodesta 1924.[1]
Hnatjuk opiskeli 1894–1898 Lvivin yliopistossa ja toimi akateemisen Hromada-yhdistyksen johdossa. Hänen silloisista mentoreistaan Myh’ailo Hruševskyistä ja Ivan Frankosta tuli hänen elinikäisiä työtovereitaan. Hän oli vuodesta 1898 kuolemaansa saakka NTŠ:n pääsihteeri ja toimi muissa alan merkittävissä luottamustehtävissä. Hän toimitti seuran julkaisuja ja kirjoitti niihin. Hänen aikanaan seurasta tuli korkeatasoinen tieteellinen seura. Hän oli kaksi kautta (1899–1906, 1922–1926) Literaturno-naukovyi vistnykin toimituskunnassa ja kirjoitti moniin muihinkin ukrainalaisiin ja ulkomaisiin julkaisuihin. Hän oli Ukrainalais-ruteenilaisen kustannusyhtiön perustajia ja toimi sen johdossakin.[1]
Ivan Frankon ja Fedir Vovkin kanssa hän muutti länsiukrainalaisen kansanperinteen keräämisen tieteelliseksi toiminnaksi. Sairastuttuaan 1903 tuberkuloosiin hän ei enää voinut osallistua kenttätyöhön, mutta hän organisoi 800 folkloristin kirjeenvaihdon, jonka avulla koottiin valtavasti aineistoa julkaistavaksi hänen päätoimittamissaan NTŠ:n julkaisusarjoissa ja kokoelmassa Das Geschlechtsleben des Ukrainischen Bauernvolkes (kaksi osaa, 1909, 1912).[1]
Hnatjuk edusti vertailevaa historiallista lähestymistapaa, jota hän sovelsi tutkimuksissaan. Hänen kirjoituksensa ukrainan kielen murteista, erilaisista kielimuodoista sekä normatiivisesta kieliopista ja oikeinkirjoituksesta olivat merkittävä panos kielitieteen alalla. Poliittisilta näkemyksiltään hän edusti Ukrainan radikaalipuoluetta ja vastusti Galitsian russofiileja ja populisteja.[1]
Velesniviin perustettiin 1969 Hnatjukin mukaan nimetty etnografinen museo, ja sinne pystytettiin 1971 Luka Bihanytšin veistämä muistomerkki. Myös hänen haudallaan Lytšakivin hautausmaalla Lvivissä on muistomerkki.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Mushynka, Mykola: Hnatiuk, Volodymyr Internet Encyclopedia of Ukraine. 1989. Arkistoitu 21.9.2022. Viitattu 15.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Volodymyr Hnatiuk (Sivulla kartta, jossa haudan likimääräinen sijainti. 5. kenttä.) Museum ”Lychakiv cemetery”. Arkistoitu 9.3.2022. Viitattu 15.5.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volodymyr Hnatjuk Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
