Via Flaminia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Via Flaminia
Via Flaminian sijainti Italiassa.
Via Flaminian sijainti Italiassa.
Maa Rooman valtakunta
Pituus n. 311 km
Alkupiste Rooma
Reitti NarniaForum FlaminiiCalesFanum Fortunae
Päätepiste Ariminum (n. 311 km)
Muodostettu 223 tai 220 eaa.

Via Flaminia (lat.; m.kreik. Φλαμινία ὁδός, Flaminia hodos) oli roomalainen tie, joka kulki Roomasta pohjoiseen Apenniinien yli, ja päättyi Ariminumiin Adrianmeren rannalle. Se oli tärkein reitti Roomasta nykyisen Italian pohjoisosien Gallia cisalpinaan kuljettaessa.[1][2]

Via Flaminia oli yksi vanhimpia ja tärkeimpiä roomalaisia teitä ja pääyhteys Roomasta Pohjois-Italiaan. Tien rakennutti Gaius Flaminius, ja sen tarkoitus oli tarjota tieyhteys gallien alueille, jotka hän oli itse valloittanut muutamia vuosia aiemmin.[1][3] Tien tarkka rakentamisajankohta on kuitenkin antiikin lähteiden perusteella epäselvä: joskus se ajoitetaan hänen konsulikaudelleen vuonna 223 eaa. ja joskus hänen kensorikaudelleen vuonna 220 eaa.[2]

Alkuperäistä Via Flaminiaa on jäljellä pieni osuus Carsulaessa, jossa se kulkee Trajanuksen kaaren (Arco di Traiano) läpi.

Strabon esittää tien rakennuttajaksi virheellisesti Gaius Flaminiuksen samannimisen pojan Gaius Flaminiuksen, joka toimi konsulina vuonna 187 eaa. yhdessä Via Aemilian rakennuttajan Marcus Aemilius Lepiduksen kanssa ja joka kyllä rakennutti Via Flaminia militareksi kutsutun tien Bononiasta Arretiumiin.[1][4] Via Flaminia oli kuitenkin varmuudella valmis jo kauan ennen tätä. Se osoitti sotilaallisen merkittävyytensä jo toisessa puunilaissodassa, jossa vuoden 218 eaa. konsuli Sempronius eteni sitä pitkin Ariminumiin pysäyttääkseen Hannibalin etenemisen.[1][5]

Via Flaminia mainitaan usein antiikin kirjallisuudessa sekä tasavallan aikana että keisarikaudella, ja se vaikuttaa olleen yksi Italian maineikkaimpia ja useimmin käytettyjä valtateitä. Cicero sanoo eräässä filippiläispuheessaan, että Roomasta Gallia cisalpinaan eli nykyiseen Pohjois-Italiaan johtaneita teitä oli kolme: Via Flaminia, joka kulki Adrianmeren rannikon kautta; Via Aurelia, joka kulki Tyrrhenanmeren rannikkoa pitkin; sekä Via Cassia, joka kulki Etrurian halki.[1][6] Tien sotilaallinen merkitys tuli ilmi jälleen Vespasianuksen ja Vitelliuksen välisessä mittelössä vuonna 69 jaa., ja tuolloin koettiin, että sen hallinta oli ratkaisevan tärkeää voiton kannalta.[1][7] Monet tien varren kaupungit kasvoivat ajan kuluessa kukoistaviksi ja runsasväkisiksi tien vilkkaan liikenteen ansiosta.[1][8] Muun muassa Forum Flaminiin kaupunki perustettiin tien rakentamisen yhteydessä.[1]

Näin merkittävä tie sai luonnollisesti paljon huomiota, ja sen ylläpidosta ja parantamisesta pidettiin huolta. Kun keisari Augustus vuonna 27 eaa. antoi muut päätiet eri konsuliluokkaan kuuluneiden henkilöiden vastuulle, hän piti Via Flaminian itsellään ja kunnostutti sen koko matkalta Roomasta Ariminumiin. Tämän kunniaksi hänelle pystytettiin kaksi riemukaarta, toinen Roomaan ja toinen Ariminumiin. Näistä jälkimmäinen on yhä pystyssä. Myöhemmin Vespasianus paransi tietä rakennuttamalla tunnelin Intercisaan nykyiseen Furlon solaan. Se on säilynyt koko matkalta.[1]

Myöhemmällä keisarikaudella, kun keisarit asuivat yleensä Mediolanumissa tai Ravennassa, Via Flaminiasta tuli vielä entistäkin tärkeämpi, sillä se yhdisti kyseiset kaupungit Roomaan. Runoilija Claudianus kuvaa Via Flaminiaa laajasti kuvatessaan keisari Honoriuksen matkaa Ravennasta Roomaan vuonna 404 jaa.[1][9]

Eräs osoitus tien merkittävyydestä on se, että samoin kuin Via Aemilia, sen mukaan sai nimensä yksi Italian maakunta. Erikoista kyllä nimen saaja ei kuitenkaan ollut Umbria, jonka kautta tie pääosin kulki, vaan Flaminiaksi alettiin kutsua tien loppupään aluetta Gallia cispadanan itäosassa Adrianmeren rannikolla. Nimi esiintyy lähinnä osana myöhäisroomalaisen Flaminia et Picenumin provinssin nimeä.[1]

Nykyisin tien reitti kulkee rinnakkain tai päällekkäin tien Strada statale 3 Via Flaminian (SS 3) kanssa. Tiestä käytetään Latiumissa ja Umbriassa myös nimeä Strada regionale (SR) 3 ja Marchessa nimeä Strada provinciale (SP) 3.

Via Flaminia kulki Roomasta kohti pohjoista. Sen pituus oli 210 roomalaista mailia eli noin 311 kilometriä lyhyintä reittiä pitkin, ja 222 mailia eli noin 328 kilometriä vaihtoehtoista, hieman pidempää reittiä pitkin. Nykyisen maantieteen termistöllä Via Flaminian reitti kulkee Roomasta Val Tevereen eli Tiberin laaksoon, kohtaa vuoriston Castello delle Formischen kohdalla, nousee Gualdo Tadinoon ja kulkee läpi Scheggian solan (575 m) Cagliin. Sieltä se laskeutuu Toscanan-Emilian Apenniinien ja Umbrian Apenniinien välisen itäisen rinteen jokiuomia rannikolle kohti Fanoa ja kääntyy valtatie A1:n suuntaisena luoteeseen kohti Riminia.[1][2]

Via Flaminia sai alkunsa Roomasta Serviuksen muurien Porta Fontinalis -portilta, joka on aiemmin yhdistetty virheellisesti Porta Ratumenaan.[10] Aurelianuksen muurien läpi tie kulki noin yhtä mailia myöhemmin tien mukaan nimetystä Porta Flaminiasta, joka sijaitsi lähes samalla paikalla kuin nykyinen Porta del Popolo, mutta hieman kauempana Tiberistä. Sieltä tie kulki suoraa linjaa Pons Milviukselle (nyk. Ponte Milvio) ylittäen Tiberin. Kyseinen silta sijaitsi kahden mailin päässä Porta Flaminiasta. Tiberin ylitettyään tie kääntyi oikealle pysyttäytyen melko lähellä jokea, kun taas Via Cassia haarautui tässä kohden vasemmalle kulkien lännempänä. Tällä alueella, useiden mailien matkalla Roomasta, Via Flaminian varrella oli lukuisia hautoja tien kummallakin puolella, samoin kuin Via Appialla ja Via Latinalla. Antiikin kirjallisuudessa Via Flaminian haudat mainitsee erityisesti Juvenalis.[1][11]

Kuuden mailin päässä Pons Milviukselta, nykyisin nimellä Prima Porta tunnetussa paikassa, sijaitsi tieasema nimeltä Saxa rubra eli Ad rubras, joka mainitaan usein antiikin aikaisten tapahtumien yhteydessä. Siellä Via Tiberina erkaantui Via Flaminiasta oikealle, ja jatkoi Tiberin laaksoa pitkin, kun taas Via Flaminia jatkoi pohjoiseen. Se ylitti Tiberin jälleen lähellä Ocriculumia. Tämän jälkeen tie jatkoi Narniaan eli Nequinumiin, jossa se ylitti Nar (nyk. Nera) -joen.[1]

Via Flaminian reitti.

Tien asemapaikat Roomasta Narniaan olivat:[1]

Kaupunki tai muu asema Nykyinen paikka Etäisyys edellisestä
mailia km (n.)[1][12]
Rooma
Saxa rubra (Ad rubras) 9 13,3
Ad vicesimum 11 16,3
Rostrata villa 4 5,9
Aqua viva 8 11,8
Ocriculum Otricoli 12 17,7
Narnia (Nequinum) Narni 12 17,7

Narniassa tie haarautui kahteen vaihtoehtoiseen reittiin. Haarat yhtyivät Forum Flaminiissa. Alkuperäinen suora linjaus Narniasta Mevanian kautta Forum Flaminiihin kulki seuraavaa reittiä:[1]

Kaupunki tai muu asema Nykyinen paikka Etäisyys edellisestä
mailia km (n.)[1][12]
Narnia (Nequinum) Narni
Carsulae 10 14,8
Vicus Martis 6 8,9
Mevania Bevagna 16 23,7
Forum Flaminii 6 8,9

Myöhemmin syntynyt toinen reitti kulki Narniasta Interamnan ja Spoletiumin kautta Forum Flaminiihin. Siitä vaikuttaa tulleen yhtä yleinen reitti kuin alkuperäisestä, ja niin sekä Itinerarium Antonini Augusti että Itinerarium Burdigalense (Itinerarium Hierosolymitanum) kuvaavat tämän reitin suoran linjauksen sijasta. Reitti oli:[1]

Kaupunki tai muu asema Nykyinen paikka Etäisyys edellisestä
mailia km (n.)[1][12]
Narnia (Nequinum) Narni
Interamna Terni 8 11,8
Tres tabernae 3 4,4
Fanum fugitivi 10 14,8
Spoletium Spoleto 7 10,4
Sacraria Le Vene 8 11,8
Trebiae Trevi 4 5,9
Fulginiae Foligno 5 7,4
Forum Flaminii 3 4,4

Forum Flaminii sijaitsi kohdassa, jossa tie saapui Apenniineille aloittaen niiden ylityksen. Tie ylitti Apenniinien keskiharjanteen Ad Aesimissa eli Ad Ensemissä, laskeutui Metaurus (nyk. Metauro) -joen laaksoon Forum Semproniissa, ja seurasi tämän jälkeen jokea Fanum Fortunaehen Adrianmeren rannalla. Tämän jälkeen se kulki rannikkoa pitkin luoteeseen Ariminumiin. Reitti oli:[1]

Kaupunki tai muu asema Nykyinen paikka Etäisyys edellisestä
mailia km (n.)[1][12]
Forum Flaminii
Nuceria Nocera 12 17,7
Tadinae Gualdo Tadino 8 11,8
Helvillum 7 10,4
Ad Aesim (Ad Ensem) Scheggia 10 14,8
Cales (Ad Calem) Cagli 19 28,1
Intercisa Il Furlo 9 13,3
Forum Sempronii Fossombrone 9 13,3
Ad octavum 9 13,3
Fanum Fortunae Fano 8 11,8
Pisaurum Pesaro 8 11,8
Ariminum Rimini 24 35,5

Ariminumissa tie liittyi Via Aemiliaan, joka jatkoi luoteeseen kohti Placentiaa.[1]

Via Flaminiasta haarautui Nuceriassa tie, joka ylitti Apenniinit kulkien suoraan Adrianmeren rannalle Anconaan. Se mainitaan Itinerarium Antonini Augustissa Via Flaminian nimen alla, mutta on kyseenalaista, että se olisi koskaan varsinaisesti luettu Via Flaminian osaksi. Tien reitti oli:[1]

Kaupunki tai muu asema Nykyinen paikka Etäisyys edellisestä
mailia km (n.)[1][12]
Nuceria Nocera
Dubii 8 11,8
Prolaqueum Pioraco 8 11,8
Septempeda San Severino 15 22,2
Trea Treia 9 13,3
Auximum Osimo 18 26,6
Ancona Ancona 12 17,7

Sitten tie jatkui Adrianmeren rannikkoa pitkin Sena Gallican kautta Fanum Fortunaehen, jossa se yhtyi Via Flaminian pääreittiin:[1]

Kaupunki tai muu asema Nykyinen paikka Etäisyys edellisestä
mailia km (n.)[1][12]
Ancona Ancona
Ad Aesim Falconara 8 11,8
Sena Gallica Sinigaglia 12 17,7
Ad Pirum 8 11,8
Fanum Fortunae Fano 8 11,8
  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa Smith, William: ”Via Flaminia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. a b c Via Flaminia History R.O.M.E.. Arkistoitu 25.5.2012. Viitattu 16.1.2023.
  3. Livius: Epitome 20.
  4. Livius: Rooman synty 39.2; Strabon: Geografika V s. 217.
  5. Livius: Rooman synty 22.11.
  6. Cicero: Filippiläispuhe 12.9.
  7. Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 1.86, 3.52, jne.
  8. Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 2.64.
  9. Claudianus: Panegyyri keisari Honoriuksen kolmannelle konsulikaudelle (Panegyricus de tertio consulatu Honorii augusti) 494–522.
  10. Platner, Samuel Ball & Ashby, Thomas: ”Via Flaminia”, A Topographical Dictionary of Ancient Rome. London: Humphrey Milford. Oxford University Press, 1929. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  11. Juvenalis: Satiirit 1.171.
  12. a b c d e f Etäisyystaulukot on muodostettu sovittamalla yhteen tietoja eri itinerariumeista. Kilometrilukemat on laskettu niiden ilmoittamista roomalaisista maileista. Sekä maili- että kilometrilukemat ovat summittaisia.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]