Unohtaminen

Unohtaminen on asian kadottamista muististaan. Unohtaminen edellyttää, että havainnosta on aluksi syntynyt muistijälki, jonka voi unohtaa. Muistijäljen unohtaminen voi olla täydellistä tai osittaista. Osittaiselle unohtamiselle on luonteenomaista, että unohdettu asia palaa mieleen myöhemmin.

Unohtamisen teoriat

Unohtamisen tutkiminen on monimutkaista, sillä on vaikea selvittää sellaista, mitä ei enää ole. Psykologit ovat kuitenkin kehittäneet kolme teoriaa, jotka selittävät unohtamista.

Häipymisteorian mukaan asiat häipyvät muistista vanhetessaan. Teoria on yksinkertaisuudessaan suosittu, mutta kriitikot muistuttavat, että asioita ei unohda niiden ikäjärjestyksessä. Näin ollen täytyy olettaa, että jotkin asiat tekevät vahvemman muistijäljet kuin toiset.

Häipymisteoria ei myöskään selitä, mitä tapahtuu tiedon mieleen painamisen ja sen unohtamisen välillä. Ongelman pohtiminen on synnyttänyt toisen teorian, ehkäistymis- eli interferenssiteorian. Sen mukaan unohtaminen johtuu siitä, että eri muistisisällöt häiritsevät toisiaan ja mieleen palauttaminen epäonnistuu.

Interferenssiteorian mukaan ehkäistymistä on kahta tyyppiä. Taaksepäin suuntautuvassa eli retroaktiivisessa ehkäistymisessä uudet asiat pyyhkivät vanhaa tietoa pois. Esimerkiksi puhelu kaverin kanssa kesken opiskelun voi kadottaa muistista vasta opitut asiat ja pänttääminen on aloitettava alusta.

Proaktiivisessa eli eteenpäin suuntautuvassa ehkäistymisessä tapahtuu päinvastoin. Esimerkiksi läheisen sairastuessa ei yleensä muista turhista keskusteluista vaikkapa naapurin kanssa mitään, koska päässä pyörivät asiat häiritsevät uusien mieleen painamista.

Torjuntateorian eli motivationaalisen unohtamisen teorian kehitti psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud. Sen mukaan ikävät asiat unohtuvat helpommin kuin muut.

Torjuntateorian mukaan kyse ei kuitenkaan ole todellisesta unohtamisesta, vaan epämiellyttäviksi koetut asiat jäävät alitajuntaan vaikuttamaan persoonan kehitykseen. Psykoanalyyttisen terapian tehtävänä on nostaa näitä torjuttuja muistoja tietoisuuteen.

Teorioita on kritisoitu siitä, ettei niitä voi tutkia kunnolla ja näin ollen todistaa tieteellisesti tosiksi.

Mikä ei ole unohtamista?

Muistihaun epäonnistuminen ei ole unohtamista. Esimerkiksi tentissä saattaa tuntua, että tietää varmasti vastauksen, muttei saa sitä päähänsä. Tässä on kyse muistista haun strategioiden pettämisestä.

Muistinmenetykset johtuvat yleensä neurologisista häiriöistä, eikä niitä tällöin lasketa luonnolliseksi unohtamiseksi. Äkillisiä, esimerkiksi onnettomuudesta johtuvia muistinmenetyksiä on tutkittu enemmän kuin muuta unohtamista, sillä vertailukohde eli potilaan normaali muisti on vielä lähellä. Läheiset voivat yleensä kuvata potilaan aikaisemman muistin tasoa tarpeeksi hyvin, jolloin vertailu on mahdollista.

Lähteet

• Näätänen, Niemi, Laakso, Peltola: Tietoa käsittelevät ihminen, WSOY 2005

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Unohtaminen Wikimedia Commonsissa