Unien tulkinta

Unien tulkinta
Die Traumdeutung
Suomennoksen kansikuva.
Alkuperäisteos
Kirjailija	Sigmund Freud
Kieli	saksa
Genre	psykoanalyysi
Kustantaja	Franz Deuticke
Julkaistu	1899
Suomennos
Suomentaja	Erkki Puranen
Kansitaiteilija	Onni Vuori
Kustantaja	Gummerus
Julkaistu	1968
Sivumäärä	526
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Unien tulkinta (saks. Die Traumdeutung) on Sigmund Freudin kirjoittama teos ja yksi psykoanalyysin perusteoksista. Teos julkaistiin 4. marraskuuta 1899 (nimiösivulla vuosiluku 1900), mutta Freud jatkoi sen työstämistä ja laajentamista 1920-luvulle asti. Kirjan kahdeksas, lopullinen laitos julkaistiin vuonna 1930.

Historia

Freud oli alkanut harjoittaa psykoanalyysia yksityisvastaanotollaan 1890-luvun puolessavälissä ja tutkinut psyykkisiä häiriöitä. Lisäksi hän oli vuodesta 1895 lähtien keskittynyt itsetutkisteluun ja analysoi Unien tulkinnassa paitsi potilaidensa unia myös omia uniaan. Keskeisessä asemassa on hänen 23.–24. heinäkuuta 1895 näkemänsä uni ”Irman ruiske”. Kun hänen isänsä Jakob Freud kuoli 24. lokakuuta 1896, se antoi hänelle lopullisen virikkeen ja hän alkoi kirjoittaa Unien tulkintaa. Kirjoitustyön aikana hän kävi tiivistä kirjeenvaihtoa ystävänsä Wilhelm Fliessin kanssa, ja tämä luki ja arvioi käsikirjoitusta.

Sisältö

Teos alkaa laajalla katsauksella siihenastiseen unikirjallisuuteen. Sen jälkeen Freud esittelee ja havainnollistaa psykoanalyysin perusideoita, joihin kuuluvat oidipuskompleksi, torjunta ja tiedostumattomat psyykkiset prosessit. Freudin mukaan jokainen uni voidaan hänen analyysitekniikkansa – vapaiden mielijohteiden – avulla osoittaa mielekkääksi psyykkiseksi rakennelmaksi. Hän muotoili yleisen lain: ”Uni on (tukahdutetun, torjutun) toiveen (naamioitu) toteutuma.”

Freudin mukaan uni ottaa aiheensa edellisen päivän kokemuksista (niin sanotut päivänjäänteet), mutta unissa esiintyy myös varhaislapsuuden aineistoa: ”Unessa elää yhä lapsi omine yllykkeineen.” Unien näkökulma on aina ”ehdottoman minäkeskinen”.

Freud tarkasteli myös unien seksuaalisymboliikkaa: esimerkiksi kynttilä voi edustaa siitintä. Hän ei kuitenkaan tavoitellut kaavamaista tai mekaanista symboliikkaa, jossa edustussuhteet olisivat yleisinhimillisiä, vaan jokaisen unisymbolin merkitys on viime kädessä yksilöllinen:

Symboliikkaa unet soveltavat verhotakseen ilmaisemansa ajatukset. Niiden käyttämissä symboleissa on tosiaan useita, joiden merkitys on vakio tai lähes vakio. Myös tässä suhteessa on kuitenkin muistettava, että unen aineisto on merkillisellä tavalla plastista. Varsin usein joudutaan tavallisesti symbolinen uni-ilmaisu tulkitsemaan sanamukaisesti, toisella kertaa taas unennäkijän jotkin erityismuistot oikeuttavat häntä käyttämään seksuaalisymboleina miltei mitä tahansa sellaistakin ainesta, mitä yleensä tähän tarkoitukseen ei käytetä. Milloin tarjolla on useita vaihtoehtoisia symboleja, uneksuja päätyy niistä siihen, jolla muuten on useimpia yhtymäkohtia hänen unensa aineistoon; yleispätevän tyypillisen motivaation puitteissa jää siis vielä liikkuma-alaa yksilöllisellekin.

Freudin mukaan unen ilmisisällön ja piilosisällön eli uniajatusten välisen yhteyden paljastaminen edellyttää tulkintaa, ja hän vertaa unia kuva-arvoitukseen. Hän esittää unityön päämekanismit:

• tihentäminen ja tiivistäminen: ”unen ilmisisällön jokainen yksityinen elementti osoittautuu ylideterminoiduksi”
• siirtymä: ”elementtien psyykkinen intensiteetti siis unen muotoutuessa siirtyy ja keskittyy uudelleen”
• symbolointi eli unen esittämistavan huomioon ottaminen: uni ilmentyy pääasiassa kuvina
• ymmärrettävyydestä huolehtiminen eli toisvuoroinen työstäminen.

Unityö pyrkii kiertämään psyykkistä sensuuria eli torjuntaa ja esittämään uniajatukset hyväksyttävässä muodossa. Unityö muodostaa kokooma- ja sekahahmoja, absurdeja uudismuodosteita.

Freudille unet olivat ennen kaikkea psyykkisiä ilmiöitä. Hän suhtautui ambivalentisti kokeellisiin tutkimuksiin: toisaalta ne vahvistivat hänen teoriaansa, toisaalta hän piti niitä mekaanisena tarkasteluna, joka ei auta unien tulkitsemisessa.

Vastaanotto

Unien tulkinta sai aluksi melko nuivan vastaanoton. Kirjaa ei arvioitu kuin muutamassa tieteellisessä julkaisussa ja niissäkin kielteisesti. Die Zeit -lehdessä julkaistiin Max Burckhardin varauksellinen esittely, ja Freudin mukaan se ”tappoi kirjan Wienissä”. Kesti kahdeksan vuotta, ennen kuin ensimmäisen painoksen 600 kappaletta oli myyty. Kirja sai kuitenkin muutamat wieniläiset lääkärit kiinnostumaan Freudin ajatuksista, ja Wilhelm Stekelin aloitteesta Freudin ympärille ryhmittyi ”psykologinen keskiviikkoseura”.

Freud laati teoksesta myös 38-sivuisen lyhennelmän Unesta (Über den Traum), joka julkaistiin lääkäreiden suosimassa julkaisusarjassa vuonna 1901 ja joka sai aluksi enemmän huomiota kuin itse kirja. Elämäkerturi Peter Gay pitää lyhennelmää hyvänä osoituksena siitä, kuinka Freud osasi popularisoida vaikeatajuista teoriaansa.

Psykoanalyyttisen liikkeen alkuvaiheessa Unien tulkinta toimi psykoanalyyttisen menetelmäopillisen teoksen korvikkeena. Liikkeen toisessa vaiheessa (noin 1909–1918) teosta pyrittiin muokkaamaan ja laajentamaan yhteisesti, jotta siitä saataisiin symbolitulkinnan ohjekirja. Kolmannessa vaiheessa teos kanonisoitiin klassikoksi.

Unien tulkinnan ensimmäiset käännökset ilmestyivät 1910-luvulla (englanniksi ja venäjäksi 1913). Kirja suomennettiin vuonna 1968, ja vuonna 2010 suomennoksesta ilmestyi 10. painos. Erkki Puraselle myönnettiin teoksen johdosta valtion kääntäjäpalkinto vuonna 1969.

Alexander Welsh väittää kirjassaan Freud’s Wishful Dream Book (1994), että Unien tulkinta olisi enemmän kaunokirjallinen kuin tieteellinen teos.

Kirjallisuutta

• Freud, Sigmund: Unesta. ((Über den Traum, 1901.) Vuoden 1925 laitoksesta suomentanut Markus Lång) Helsinki: Books on Demand, 2020. ISBN 978-952-80-2291-6
• Gay, Peter: Freud. ((Freud. A Life for Our Time, 1988.) Suomentanut Mirja Rutanen. Bibliografisen esseen ja huomautukset suomentanut Anna Rutanen) Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-10685-6
• Ihanus, Juhani: Unien tulkinnan vastaanotosta ja uudelleentulkinnasta. Psykoterapia, 2012, nro 1, s. 47–72. Artikkelin verkkoversio.
• Köhler, Thomas: Anti-Freud-Literatur von ihren Anfängen bis heute. Zur wissenschaftlichen Fundierung von Psychoanalyse-Kritik. Stuttgart: W. Kohlhammer, 1996. ISBN 3-17-014207-0 (saksaksi)
• Marinelli, Lydia & Andreas Mayer A.: Dreaming by the Book. Freud’s “The Interpretation of Dreams” and the History of the Psychoanalytic Movement. New York: Other Press, 2003. ISBN 1-59051-009-7 (englanniksi)
• Sjögren, Lars: Sigmund Freud. Elämä ja teokset. ((Sigmund Freud. Mannen och verket, 1989.) Suomentanut Leena Nivala) Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17259-6

Aiheesta muualla

• Teoksen ensimmäinen laitos. (saksaksi)