Uhkapeli

Uhkapeli on olennaisesti sattumaan perustuva rahapeli, jossa asetetaan panokseksi jotain rahanarvoista niin, että mahdollinen voitto tai tappio on epäsuhteessa pelaajan varallisuuteen.^[1]^[2] Rahapeli muuttuu uhkapeliksi, kun panossumma on suurempi kuin mitä pelaajalla on varaa hävitä.^[3] Se, mikä lasketaan uhkapelaamiseksi kuitenkin vaihtelee eri historiallisissa ja kulttuurisissa yhteyksissä.^[4]

Suomessa uhkapelien pelaaminen on tarkoin säädelty, uhkapelien järjestäminen tai tilojen antaminen uhkapeliin on rikoslaissa kielletty. Rikoslaissa tarkoitettuun uhkapelin määritelmään kuuluu, että voiton saaminen perustuu kokonaan tai osittain sattumaan taikka peliin tai toimintaan osallistuvista riippumattomiin tapahtumiin ja jossa mahdollinen häviö on ilmeisessä epäsuhteessa ainakin jonkun osallistujan maksukykyyn.^[5]

Joskus on vaikea erottaa uhkapelaaminen viihdepelaamisesta, sillä moniin internetissä tapahtuviin peleihin kuuluu panos, joka on tosin rahalliselta arvoltaan perinteisiä uhkapelejä pienempi.^[3]

Kulttuurissa

Kirjallisuudessa uhkapeliä ja peliriippuvuutta käsittelee esimerkiksi Fjodor Dostojevskin pienoisromaani Pelurit (1867).

Katso myös

Lähteet

↑ uhkapeli. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
↑ Pelisaatio – Suomen rahapelimarkkinat (PDF) pelisaatio.fi. Arkistoitu 13.12.2014. Viitattu 11.12.2014.
↑ ^a ^b Mäyrä, Frans ym.: Monialainen pelitutkimus. Teoksessa Serola, Sami (toim.): Ote informaatiosta. Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan, s. 332–333. Helsinki: BTJ, 2010. ISBN 978-951-692-773-5
↑ McMillen, Jan: Gambling Cultures. Studies in History and Interpretation, s. 6. London: Routledge, 1996. ISBN 0-415-06820-7 (englanniksi)
↑ Rikoslaki, 17 luku Rikoksista yleistä järjestystä vastaan, 16 § Uhkapelin järjestäminen Finlex.fi. Arkistoitu 10.3.2021. Viitattu 1.7.2018.

Aiheesta muualla

Huttunen, Matti: Miten pelihimo pääsee valloilleen? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 23/2015.
Rahapelaaminen. Päihdelinkki.

[kotus-1] uhkapeli. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.

[pelisaatio-2] Pelisaatio – Suomen rahapelimarkkinat (PDF) pelisaatio.fi. Arkistoitu 13.12.2014. Viitattu 11.12.2014.

[Mäyrä-3] Mäyrä, Frans ym.: Monialainen pelitutkimus. Teoksessa Serola, Sami (toim.): Ote informaatiosta. Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan, s. 332–333. Helsinki: BTJ, 2010. ISBN 978-951-692-773-5

[McMillen-4] McMillen, Jan: Gambling Cultures. Studies in History and Interpretation, s. 6. London: Routledge, 1996. ISBN 0-415-06820-7 (englanniksi)

[finlex-5] Rikoslaki, 17 luku Rikoksista yleistä järjestystä vastaan, 16 § Uhkapelin järjestäminen Finlex.fi. Arkistoitu 10.3.2021. Viitattu 1.7.2018.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]