Tämä on lupaava artikkeli.

Udo Dirkschneider

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Udo Dirkschneider
Udo Dirkschneider lavalla vuonna 2015.
Udo Dirkschneider lavalla vuonna 2015.
Henkilötiedot
Syntynyt6. huhtikuuta 1952 (ikä 72)
Muusikko
Tyylilajit heavy metal, hard rock
Yhtyeet Accept, U.D.O.
Levy-yhtiöt Nuclear Blast, CBS, RCA Corporation, Epic Records, Sony Music Entertainment ja PolyGramView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
www.udo-online.com

Udo Dirkschneider eli ”Saksan Tankki”[1] (s. 6. huhtikuuta 1952 Wuppertal, Saksan liittotasavalta) on saksalainen heavy metal -laulaja ja Accept-yhtyeen entinen solisti. Acceptin hajottua vuonna 1987 Dirkschneider perusti U.D.O.-yhtyeen, jonka kanssa hän on levyttänyt ja tehnyt kiertueita jo neljällä vuosikymmenellä. Dirkschneider on palannut hetkellisesti Acceptiin 1990-luvulla sekä vuoden 2005 konserttikiertueella.

Japanilaisessa mangassa Bastard!! on hahmo Dark Scneider, joka on nimetty Dirkschneiderin mukaan.[2]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Udo Dirkschneider syntyi vuonna 1952 Länsi-Saksan Wuppertalissa yrittäjäperheeseen. Dirkschneider työskenteli nuoruudessaan vanhempiensa työkalutehtaassa, kunnes joutui 1980-luvun luvun alkupuolella valitsemaan, ryhtyykö täysipäiväiseksi muusikoksi, vai jatkaako vanhempiensa yrityksessä. Vanhempien työkalutehdasta jatkoi hänen veljensä Peter Dirkschneider, ja Udosta tuli ammattimainen rockmuusikko. Päätöstä helpotti se, että hän saattoi rahapulassaan aina palata yritykseen töihin.[3][4]

Dirkschneider sai innostuksen musiikkiin vanhemmiltaan. Hänen ensimmäinen musiikillinen innoittaja oli Beatles ja instrumentti kosketinsoittimet, jotka hän sai joululahjaksi ollessaan 14-vuotias. Beatlesin ohella häntä inspiroineita yhtyeitä olivat Ten Years After, Deep Purple, Sweet ja The Rolling Stones. Dirkschneiderin ensimmäinen yhtye syntyi, kun hänen ystävänsä Michael Wagener päätti ryhtyä kitaristiksi. Yhtyeen nimeksi tuli yksinkertaisesti Band X, sillä Wagenerin mukaan kaksikko ei keksinyt yhtyeelle nimeä.[5][3][6]

Dirkschneiderin ura kosketinsoittajana jäi lyhyeksi, ja tilalle valikoitui nopeasti ja sattumalta laulu. Hän kertoi haastattelussa, että ”Michael oli sitä mieltä, että lauluni oli kaikkien korkeiden nuottien kanssa jotenkin hullua. En ole yrittänyt koskaan kopioida ketään. Tällaista se oli alusta saakka.”[3] Band X hajosi kaksikon siirryttyä asepalvelukseen. Michael Wagener ei enää palannut kitaristiksi, vaan keskittyi äänittämiseen ja miksaamiseen. Hänestä tuli myöhemmin menestynyt tuottaja. Dirkschneider sen sijaan jatkoi laulamista ja perusti yhtyeen nimeltä Accept.[3][5][6]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Accept

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Accept
Udo Dirkschneider Acceptin konserttikiertueella Wacken Open Air festivaaleilla vuonna 2005.

Uudessa yhtyeessä oli alkuvuosinaan paljon miehistönvaihdoksia, ja sen katsotaan vakiintuneen Acceptiksi vuonna 1976, kun Dirkschneider muodosti kokoonpanon, johon kuuluivat kitaristit Wolf Hoffmann ja Gerhard Wahl, basisti Peter Baltes ja rumpali Frank Friedrich.[7]

Dirkschneider julkaisi Acceptin kanssa 10 studioalbumia. Ensimmäinen albumi Accept julkaistiin vuonna 1979. Dirkschneider oli 1980-luvulla mukana kuudella albumilla: I’m a Rebel, Breaker, Restless and Wild, Balls to the Wall, Metal Heart ja Russian Roulette. Hän erosi yhtyeestä musiikillisten erimielisyyksien vuoksi vuonna 1987. Ero tapahtui yhteisymmärryksessä, ja jäsenet olivat sen jälkeen hyvissä väleissä keskenään. Gaby Hauke jatkoi sekä Acceptin että Dirkschneiderin uuden U.D.O.-yhtyeen managerina.[8][9][10]

Yhtye teki paluun Dirkschneiderin kanssa vuonna 1992 albumilla Objection Overruled. Accept teki vielä albumit Death Row ja Predator, kunnes hajosi uudelleen vuonna 1997.[3] Kesällä 2005 Dirkschneider teki Acceptin kanssa joitakin festivaalikonsertteja.[11] Kiertueella olivat mukana Udo Dirkschneider, Wolf Hoffmann, Peter Baltes, Herman Frank ja Stefan Schwarzmann.[12] Kiertueen jälkeen Dirkschneider kertoi, että vanhojen kappaleiden soittaminen yhdessä on ollut helppoa ja jäsenten välit hyvät, mutta uusien kappaleiden tekeminen yhdessä olisi katastrofi, joka tuhoaisi enemmän kuin mitä antaisi.[13]

Kun huhut Acceptin paluusta levisivät keväällä 2009, Dirkschneider virallisesti ilmoitti, ettei ole mukana kokoonpanossa. Syyskuussa 2018 Dirkschneider kertoi, ettei halua enää olla tekemisissä entisten Accept-muusikkoystäviensä kanssa huonojen kokemustensa vuoksi.[14]

U.D.O. ja Dirkschneider

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: U.D.O.

Acceptista eroamisen jälkeen Dirkschneider perusti vuonna 1987 uuden yhtyeen nimeltä U.D.O. Accept luovutti hänen ensimmäistä sooloalbumiaan varten materiaalia, jonka U.D.O. julkaisi vuonna 1987 nimellä Animal House. Debyyttialbumia seurasi lämmittelykiertue Guns N’ Rosesin kanssa Yhdysvalloissa. Vuonna 1989 ilmestynyttä Mean Machine -albumia yhtye markkinoi kiertämällä Eurooppaa Ozzy Osbournen kanssa.[9][3] Kolmas ja neljäs levy syntyivät nopeasti: Faceless World vuonna 1990 ja Timebomb vuotta myöhemmin.[15] Työtahti oli niin tiivis, että Dirkschneider sairastui. Huhuttiin sydänkohtauksesta, mutta todellisuudessa kyse oli liiallisen työnteon aiheuttamasta väsymyksestä.[16] Dirkschneider mietti jopa laulamisen lopettamista ja keskittymistä säveltämiseen ja tuottamiseen. Acceptin paluu muutti tilanteen, ja hän päätti jatkaa laulamista.[3]

'Dirkschneider' kiertue 'RockHarz Open Air vuonna 2017

Vuonna 1996 Accept hajosi uudelleen, ja Dirkschneider oli jälleen omillaan. Hän palasi takaisin soolouralle ja kokosi U.D.O.n uudelleen.[3] Yhtye on julkaissut paluun jälkeen 12 levyä. Yhtyeessä on tänä aikana ollut useita miehistönvaihdoksia, ja Dirkschneider onkin tuonut esille, että yhtyeessä kemiat ovat kaikki kaikessa. Jos jokin asia ei toimi, hän korjaa sen. Hän ei myöskään ole koskaan halunnut lähteä mukaan heavy metallin uusiin virtauksiin, vaan on halunnut säilyttää oman tyylinsä.[17]

Udo Dirkschneider teki vuosina 2016–2018 Back to the Roots -kiertueen nimellä Dirkschneider. Kyseessä oli Accept-ajan jäähyväiskiertue, jolla hän esitti pelkästään vanhoja Accept-kappaleita. Kiertueen jälkeen hän ei enää esittänyt niitä U.D.O.-yhtyeensä kanssa.[18][19]

Udo Dirkschneiderin kokosi projektiin DATOG, Dirkschneider & The Old Gang U.D.O.sta ja Acceptista tuttuja muusikoita. Entisten U.D.O. -kitaristien Mathias Diethin ja Stefan Kaufmannin sekä entisen Accept -basistin Peter Baltesin lisäksi kokoonpanossa olivat Dirkschneiderin poika, U.D.O. rumpali Sven Dirkschneider sekä laulaja Manuela Bibert. Kokoonpano teki singlen "Where The Angels Fly" vuonna 2020 ja kolmen kappaleen EP-levyn Arising vuonna 2021.[20][21][22]

Dirkschneider julkaisi 22. huhtikuuta 2022 sooloalbumin nimeltä My Way.[23]

Yhteistyö muiden artistien kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dirkschneider on tehnyt yhteistyötä useiden eri artistien kanssa, joista esimerkkeinä Doron, Empires of Eden, HammerFall, Majesty ja Warcry.[11] Hän lauloi 1980-luvun alussa brittiläisen Ravenin EP:llä Break the Chain sekä yhtyeen kolmannella albumilla All for One cover-kappaleen ”Born to Be Wild”.[24][11] Dirkschneider lauloi ystävänsä Alex Parchen albumilla The Alex Parche Project (1992) kappaleet ”The Longer You Can Wait” ja ”Devil in a Picture” sekä levyllä Son of a Healer (1993) kappaleen ”Gate Patrol”. Dirkschneiderin laulua kuullaan myös Parchen Prohibido El Paso -albumilla (1994) kappaleessa ”Pain in the Neck”.[11][25]

Dirkschneider esiintyi vierailijana suomalaisen Lordi-yhtyeen The Arockalypse -levyllä 2006. Hän lauloi kappaleessa ”They Only Come Out at Night”.[26]

Vuonna 2013 Dirkschneider lauloi suomalaisen Lazy Bonez -yhtyeen debyyttialbumilla Vol.1 dueton Marko Hietalan kanssa kappaleessa ”First to Go – Last to Know”.[27]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dirkschneiderilla on kolme lasta,[3] joista poika Sven Dirkschneider soittaa isänsä U.D.O.-yhtyeessä rumpuja.[28] Dirkschneiderin vaimo jätti Udon 25 avioliittovuoden jälkeen. Dirkschneider on tehnyt erosta kappaleen ”Never Cross My Way” U.D.O.n vuonna 2013 ilmestyneelle albumille Steelhammer.[29]

Dirkschneider asuu Ibizalla Espanjassa, mutta hän viettää paljon aikaa myös Pietarissa naisystävänsä luona.[30]

Tammikuussa 2019 Dirkschneider tiedotti terveysongelmistaan. Hänen polvensa kipeytyi pahoin, eikä hän pystynyt liikkumaan normaalisti.[31]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ U.D.O. - Decadent Tour 2015 Finlandia-klubi. Arkistoitu 16.4.2016. Viitattu 18.10.2015.
  2. ↑ Jacklyn Bond, Henrik Laine: 101 Heavy Metal albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, s. 10. Suomentanut Johanna Virtanen.Määritä julkaisija! ISBN 9789522201805
  3. ↑ a b c d e f g h i Lauri Ylitalo: Vaatimaton legenda – haastattelussa Udo Dirkschneider Inferno.fi. Viitattu 18.6.2019.
  4. ↑ Wolf Hoffmann - Biography web.archive.org. 15.2.2001. Arkistoitu 15.2.2001. Viitattu 18.6.2019.
  5. ↑ a b Mitch Gallagher July 28, 2013: Studio Legends: Michael Wagener www.premierguitar.com. Viitattu 18.6.2019. (englanniksi)
  6. ↑ a b Udo Dirkschneider Says He Will Never Reunite With Accept XS ROCK. 13.10.2016. Viitattu 20.6.2019. (englanti)
  7. ↑ Accept - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives www.metal-archives.com. Viitattu 18.6.2019.
  8. ↑ Wolf Hoffmann - ACCEPT History web.archive.org. 17.4.2001. Arkistoitu 17.4.2001. Viitattu 18.6.2019.
  9. ↑ a b Klüsener, Edgor: Udo '87: A man goes his way, or: What's happening with... Accept. Metal Hammer, 6/87.
  10. ↑ Juntunen, Juho: UDO Mä oon mikä oon!. Soundi, 3/88.
  11. ↑ a b c d Udo Dirkschneider - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives www.metal-archives.com. Viitattu 18.6.2019.
  12. ↑ Accept Suomeen vielä kerran. Soundi, 4/2005.
  13. ↑ ACCEPT VsMusicNet.com. 1.3.2014. Viitattu 20.6.2019. (kreikka)
  14. ↑ Ex-ACCEPT Singer Udo Dirkschneider Has No Contact With His Former Bandmates: 'Too Many Bad Things Happened' Blabbermouth.net. 4.9.2018. Viitattu 18.1.2019.
  15. ↑ Udo Dirkschneider - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives www.metal-archives.com. Viitattu 18.6.2019.
  16. ↑ METALLIAN - UDO metallian.com. Viitattu 18.6.2019.
  17. ↑ "Jos jokin asia ei toimi, korjaan sen" – haastattelussa Udo Dirkschneider Inferno.fi. Viitattu 18.6.2019.
  18. ↑ UDO DIRKSCHNEIDER ANNOUNCES SPECIAL BACK TO THE ROOTS TOUR 2016! pragokoncert.com.
  19. ↑ Andrew Sacher: (Udo) Dirkschneider announces 2018 tour of Accept material Brooklyn Vegan. 28.9.2017. Viitattu 1.11.2018.
  20. ↑ DATOG: Arising (HEAVY METAL): review / opinion to read on Music Waves www.musicwaves.org. Viitattu 2.1.2022. (englanniksi)
  21. ↑ Metalliluolan toimitus: Entiset Accept-jäsenet julkaisivat ”Face Of A Stranger” -musiikkivideon Metalliluola. 10.5.2021. Viitattu 2.1.2022.
  22. ↑ DIRKSCHNEIDER & THE OLD GANG Release New Single & Video 'Every Heart Is Burning' Sonic Perspectives. 28.5.2021. Viitattu 2.1.2022. (englanti)
  23. ↑ Saku Schildt: Miten lähtee Udo Dirkschneiderilta Queen, Led Zeppelin tai Tina Turnerin tuotanto? Metallisuuruus julkisti kiintoisan projektin soundi.fi. 14.1.2022. Viitattu 14.1.2022.
  24. ↑ U.D.O. INTERVIEW - METALKINGS.COM metalkings.com. Arkistoitu 7.1.2019. Viitattu 24.6.2019.
  25. ↑ Blabbermouth: UDO DIRKSCHNEIDER's Collaboration With ALEX PARCHE Available For Download BLABBERMOUTH.NET. 14.1.2005. Viitattu 24.6.2019.
  26. ↑ Flaming, Klaus: Lordi – The Arockalypse radiorock.fi. 20.5.2014. Viitattu 12.11.2017.
  27. ↑ Mitä ihmettä, Marco Hietala, Udo Dirkschneider ja Lady Gaga samassa otsikossa? 2013. Inferno.fi. Viitattu 10.4.2017.
  28. ↑ Q&A: Sven Dirkschneider (Dirkschneider), A Slave To Metal Decibel Magazine. 7.5.2018. Viitattu 24.6.2019. (englanti)
  29. ↑ Gaz E: Udo Dirkschneider - U.D.O. - Uber Rock Interview Exclusive Über Röck-Kick Ass Rock N Roll. Arkistoitu 24.6.2019. Viitattu 24.6.2019. (englanti)
  30. ↑ HeadBanger.ru - Интервью - Dirkschneider - We Can Play Everywhere In Russia headbanger.ru. Viitattu 24.6.2019.
  31. ↑ Feyyaz Ustaer: Legendary Accept Frontman Reveals Serious Health Problem Metalhead Zone. 20.1.2019. Viitattu 24.6.2019. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Udo Dirkschneider.
U.D.O.
Udo Dirkschneider • Sven Dirkschneider • Andrei Smirnov • Dee Dammers • Tilen Hudrap
Studioalbumit

Animal House • Mean Machine • Faceless World • Timebomb • Solid • No Limits • Holy • Man and Machine • Thunderball • Mission No. X • Mastercutor • Dominator • Rev-Raptor • Steelhammer • Decadent • Steelfactory • We Are One • Game Over • Touchdown

Livealbumit

"Live from Russia" • "Nailed to Metal – The Missing Tracks" • "Mastercutor Alive" • "Live in Sofia" • "Steelhammer - Live from Moscow" • "Navy Metal Night" • "Live in Bulgaria 2020 – Pandemic Survival Show"

EP:t

24/7 • The Wrong Side of Midnight • Infected • Leatherhead

Singlet

"They Want War" • "Heart of Gold" • "Faceless World" • "Two Faced Woman" • "Independence Day" • "Lovemachine" • "Dancing With An Angel" • "24/7" • "The Wrong Side of Midnight" • "Infected" • "Leatherhead" • "Metal Machine" • "Steelhammer" • "Decadent" • "Rising High" • "One Heart One Soul" • "Make the Move" • "Neon Diamond" • "We Are One" • "Metal Never Dies" • "Kids And Guns" • "Prophecy"

Videot

"Nailed to Metal: The Complete History" • "Thudervision" • "Mastercutor Alive" • "Live in Sofia" • "Steelhammer: Live from Moscow" • "Navy: Metal Night" • "Live in Bulgaria 2020 – Pandemic Survival Show"

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Udo_Dirkschneider&oldid=22414953”