Turkin parlamenttivaalit 2018
 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| oranssi: AKP, punainen: CHP, violetti: HDP | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.jpg)
.jpg)
Turkin parlamenttivaalit 2018 järjestettiin ennenaikaisesti[1] 24. kesäkuuta 2018. Vaalien äänikynnys oli 10 %. Alle rajan jääneitten puolueiden äänet menisivät vaalien suurimalle puolueelle. Samassa yhteydessä valittiin myös maalle presidentti.[2]
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parlamenttivaalit piti järjestää Turkissa alun perin vasta 2019. Heinäkuun 2016 sotilasvallankaappausyrityksen jälkeen Turkissa oli ollut voimassa jo lähes kahden vuoden ajan poikkeustila. Poikkeustilan aikana satojatuhansia ihmisiä oli pidätetty tai erotettu. Heistä suurin osa oli vallankaappausyrityksestä syytetyn Gülen-liikkeen jäseniä. Oppositiomediaa oli suljettu, ja Ylen Istanbulin-toimituksen mukaan 90 prosenttia Turkin mediasta oli hallitusta lähellä olevien tahojen hallussa.[3]
Huhtikuussa 2018 presidentti Recep Tayyip Erdoğan ilmoitti ennenaikaisten presidentin- ja parlamenttivaalien järjestämisestä kesäkuun lopussa. Hallintoa tukevat tahot olivat vaatineet vaalien aikaistamista, jotta maa voisi siirtyä nopeammin presidenttivaltaiseen järjestelmään. Vuoden 2018 vaalien teemoiksi nousivat talouskysymysten ohella demokratia- ja sananvapauskysymykset. Jos Erdoğan voittaisi ja hänen puolueensa AKP saisi enemmistön palamentissa, olisi todennäköistä, että 2017 kansanäänestyksessä myötä päätetty, presidentin valtaoikeuksia kasvattava laki astuisi suunnitellusti voimaan. Muun muassa pääministerin virka lakkautettaisiin ja Suomen median mukaan lakiuudistus sementoisi Erdoğanin määräävän aseman Turkissa pitkäksi aikaa.[4][1][2]
Vuonna 2015 aloittaneen hallituksen aikana Turkin talous oli kasvanut ja työttömyys vähentynyt.[3] Ulkomaiset investoinnit ja bruttokansantuote olivat kasvaneet ja hallinto oli käynnistänyt lukuisia rakennusprojekteja. Presidentti Erdoğanilla oli vahva asema maan talouspolitiikassa, ja hän aikoi vahvistaa otettaan entisestään.[5] Alkuvuonna 2018 epävarmuus Turkin taloudessa oli kuitenkin kasvanut. Talousasiantuntijat olivat varoitelleet talouden ylikuumenemisesta, inflaatio oli kiihtynyt ja liiran arvo oli 2018 ensimmäisellä puoliskolla laskenut 17 prosenttia suhteessa dollariin. Kuitenkin myös Turkin vienti lähinnä Irakiin ja Syyriaan oli samalla romahtanut. Koulutettua nuorta väestöä muutti näköalattomuuden vuoksi ulkomaille.[5]
Politiikan tutkijat arvelivat AKP:n ja Erdoğanin haluavan vaalit ennen mahdollista talouden kriisiytymistä. Vaalien ajoituksen puolesta puhui myös hallituksen muista syistä korkealla ollut kannatus. Kansallinen itsetunto oli korkealla ja suosi Erdoğania. Kaiken kaikkiaan AKP:n ja Erdoğanin voitto näytti varmalta.[3][5]
Oppositio, joka oli huolissaan vaalien oikeellisuudesta, oli lähettänyt äänestyspaikoille puoli miljoonaa vaalitarkkailijaa.[1] Opposition kärkiehdokas oli CHP:n Muharrem İnce, ja mahdollisella presidentinvaalien toisella kierroksella CHP:n asettumisen jommankumman ehdokkaan taakse katsottiin olevan ratkaisevaa.[4]
Sekä Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen Johanna Vuorelma että UPI:n Toni Alaranta katsoivat, ettei Erdoğan voittaessaan tulisi sallimaan opposition mielenosoituksia vaan tukahduttaisi ne voimatoimin. Turkin perinteinen media oli tutkijoiden mukaan käytännössä Erdoğanin hallinnassa, kun taas oppositio kampanjoi sosiaalisessa mediassa. Tutkijat eivät uskoneet opposition voivan näissä vaaleissa syrjäyttää Erdoğania, mutta kyllä voivan kasvattaa osuuttaan parlamentissa.[4]
Opposition vaaliliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaaleissa opposition yhteisenä teemana oli istuvan presidentin Erdoğanin vastustaminen. Oppositio syytti Erdoğania itsevaltaisuudesta ja oli huolestunut mahdollisuudesta, että tämän puolue AKP saisi taas enemmistön parlamenttiin ja Erdoğan itse jatkaisi presidenttinä.
Opposition vaaliliitossa olivat tasavaltalainen CHP, konservatiivinen islamilaispuolue Saadet, kansallismielinen IYI ja pieni keskustaoikeistolaispuolue DP. Valtapuolue AKP:n kanssa vaalilitossa taas oli äärioikeistolaiseksi kuvattu MHP. Niin ikään oppositiossa oleva kurdipuolue HDP oli jättäytynyt vaaliliiton ulkopuolelle.[2]
Mielipidetiedustelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mielipidemittaukset, joiden luotettavuutta Yle kuitenkin epäili, ennustivat AKP:n ja MHP:n vaaliliitolle 47-49 prosentin kannatusta. Opposition vaaliliitolle 38 prosentin kannatusta.[2]
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jaossa oli 600 paikkaa parlamenttiin.
| Puolue | Osuus äänistä | Paikkoja | Muutos |
|---|---|---|---|
| vaaliliitto Cumhur İttifakı | 53,70 | 344 | +0 |
| AKP | 42,60% | 295 | +0 |
| MHP | 11,10% | 49 | +0 |
| opposition vaaliliitto Millet İttifakı | 33,90% | 189 | +0 |
| CHP | 22,60% | 146 | +0 |
| IYI | 10,00% | 43 | +0 |
| Saadet | 1,30% | 0 | +0 |
| DP | 0% | 0 | +0 |
| muut | 12,40% | 67 | +0 |
| HDP | 11,70% | 67 | +0 |
| Vatan | 0,20% | 0 | +0 |
| Hüda-Par | 0,30% | 0 | +0 |
Presidentinvaali
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Samaan aikaan parlamenttivaalien kanssa järjestettiin äänestys uudesta presidentistä. Ehdokkaina oli viisi miestä ja yksi nainen. Istuvan presidentin, 2003 Turkin pääministeriksi nousseen ja Oikeus ja kehitys -puolueen AKP:n puheenjohtaja Erdoğanin päähaastajana pidettiin 54-vuotista CHP:n ehdokasta Muharrem Incea. Ince ei ollut CHP:n puheenjohtaja, mutta puolueen puheenjohtaja Kemal Kılıçdaroğlu tuki häntä presidentinvaaleissa. Erdoğania pidettiin vaalissa ennakkosuosikkina. Mahdollinen toinen kierros olisi 8. heinäkuuta.
Ehdokkaat:
- Recep Tayyip Erdoğan, AKP
- Muharrem İnce, CHP
- Meral Akşener, IYI
- Selahattin Demirtaş, HDP (osallistui vaaleihin vankilasta käsin)
- Temel Karamollaoğlu, Saadet
- Doğu Perinçek, Vatan
Presidentinvaalin tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Erdoğan 52,6%
- İnce 30,6%
- Demirtaş 8,4
- Akşener 7,3%
- Karamollaoğlu 0,9%
- Perinçek 0,2%
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Could Erdogan lose? What to know about Turkey's elections 20.6.2018. CNN. Viitattu 24.6.2018.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kurdialueilta tietoja vaalivilpistä 24.6.2018. STT/Savon Sanomat. Viitattu 24.6.2018.
- ↑ a b c d Raita-aho, Sanna: Turkki äänestää jännittävissä vaaleissa – Sinetöidäänkö Erdoganin yksinvalta vai järjestääkö oppositio yllätyksen? 24.6.2018. Yle uutiset. Viitattu 24.6.2018.
- ↑ a b c Raita-aho, Sanna: [https://yle.fi/uutiset/3-10260708 Analyysi: Turkin hallinto haluaa pikavaalit ennen talouskuplan puhkeamista] 18.4.2018. Yle uutiset. Viitattu 24.6.2018.
- ↑ a b c Järvenkylä, Nina: Turkin vaalit: Istuva presidentti Erdogan pyrkii varmistamaan voittonsa käytännössä keinolla millä hyvänsä 24.6.2018. Iltalehti. Viitattu 24.6.2018.
- ↑ a b c Raita-aho, Sanna: Kohtalokkaat vaalit lähestyvät Turkissa – Aras pelkää säästöjensä hupenemista ja haluaa muuttaa ulkomaille 19.6.2018. Yle uutiset. Viitattu 24.6.2018.
- ↑ a b http://www.hurriyetdailynews.com/turkey-elections-2018/ 27.6.2018. Viitattu 27.7.2018
- ↑ Järvenkylä, Nina: Turkin vaalit - Erdoganilla on viisi haastajaa 20.6.2018. Iltalehti. Viitattu 24.6.2018.