Timur Lenk
| Timur Lenk | |
|---|---|
 Ennallistus Timur Lenkin kasvonpiirteistä. | |
| Timuridien dynastia | |
| Syntynyt |
9. huhtikuuta 1336 Shahr-e-Sabz, nykyinen Uzbekistan |
| Kuollut |
14. helmikuuta 1405 (68 vuotta) Otrar, nykyinen Kazakstan |
| Hautapaikka | Samarkand |
| Uskonto | sunnalainen islam |
Timur Lenk (9. huhtikuuta 1336, Shahr-e-Sabz – 14. helmikuuta 1405) eli Tamerlan oli 1300-luvun merkittävä turkkilaismongolilainen valloittaja ja hallitsija Keski-Aasiassa, erityisesti eteläisellä Venäjällä ja Persiassa. Hänestä alkoi mongolien timuridien dynastia.[1][2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Timur Lenk syntyi Shahr-e-Sabzissa (Kesh), joka sijaitsee noin 80 kilometriä etelään Samarkandista nykyisessä Uzbekistanissa. Hän perusteli valtaannousuaan väittämillään sukujuurilla Tšingis-kaaniin. Väittämä perustui siihen, että Timurin isä oli päällikkö turkkilaisklaanissa, joka johti sukujuurensa mongolijohtaja Qarachar Barlasiin. Timur oli isänsä tapaan suufimuslimi. Timurin isä oli vetäytynyt luostariin sanoen ”maailma on vain kaunis vaasi täynnä skorpioneja”, mutta Timur ei seurannut isäänsä. Hän halusi olla sotilasjohtaja.[2]
Timur merkitsee tšagatain kielessä rautaa. Lenk tarkoittaa rampaa, koska Timurin jalka rampautui taistelussa.
Noin vuodesta 1358 Timur tuli tunnetuksi sotilasjohtajana. Hän osallistui Tšagatain kaanikunnan sotaan synnyinmaassaan Transoksaniassa ja nousi lopulta vuonna 1369 tämän Mongolivaltakunnan seuraajavaltiona esiintyneen maan johtajaksi, joskin muodollisesti oli kaanin alaisena emiirinä. Timur perusti pääkaupunkinsa Samarkandiin ja seuraavat 35 vuotta hän vietti lukuisissa sodissa. Valloitukset lännessä ja luoteessa veivät hänen valtakuntansa rajat Ural- ja Volga-jokien luokse, etelässä ja lounaassa ne sisälsivät lähes koko Persian, mukaan lukien Bagdadin, Karbalan ja Kurdistanin.[3] Timur ei jättänyt valloittamilleen alueille kunnollista hallintoa, ja usein aiemmin valloitetut seudut jouduttiin valloittamaan uudestaan kapinoiden takia.
Yksi Timurin vaikeimmista vastustajista oli Kultaisen ordan hallitsija Tokhtamysh, joka kamppaili Timurin kanssa Horezmin hallinnasta. Timur auttoi Tokhtamyshia venäläisiä vastaan ja hän valtasi Moskovan 1385. Il-kaanien valtakunnan Abu Sa’idin kuoleman (1335) jälkeen Persiassa oli valtatyhjiö, jota Timur alkoi valloituksellaan täyttää. Samaan aikaan Tokhtamysh kääntyi Timuria vastaan ja valloitti Azerbaidžanin. Vasta pitkän sodan jälkeen Tokhtamysh oli lopullisesti lyöty 1395. Timur hävitti Ordan pääkaupungin Sarain ja raunioitti sen talouden.
Vuonna 1398 Timur aloitti sodan Intiassa Delhin sulttaanikunnan muslimihallitsijaa vastaan. Timur kohtasi voimakasta vastarintaa, mutta lopulta Delhi valloitettiin ja tuhottiin täydellisesti. Vuoden 1399 lopulla Timur aloitti sodat osmanien valtakuntaa ja mamelukkien Egyptiä vastaan. Timur valtasi Syyrian ja ryösti Aleppon. Voitettuaan mamelukkiarmeijan Timur valtasi Damaskoksen ja järjesti siellä joukkomurhan. Timur valtasi Bagdadin vuonna 1401 ja 20 000 sen asukasta murhattiin. Valloittajat opittiin tuntemaan julmuudestaan. Timurin tarkoituksena oli käydä psykologista sotaa levittämällä huhuja mongoliarmeijan voimasta ja julmuudesta sekä vastarinnan tuhoisista seurauksista. Niinpä Sistanin alueen pääkaupunki Zarendji, joka ei antautunut suosiolla, ryöstettiin ja poltettiin ja kaikki sen asukkaat surmattiin. Saman kohtalon kokeneen Isfahanin asukkaiden 70 000 pääkalloa kerättiin suureksi keoksi. Sabzavarissa surmattiin lähes 2 000 henkeä ja ruumiit muurattiin muistomerkiksi vastarinnan seurauksista.[2]
Vuonna 1402 Timur valloitti Anatolian ja voitti osmanit Ankaran taistelussa saman vuoden heinäkuussa. Sulttaani Bayezid I vangittiin ja hän kuoli vankeudessa. Eurooppalaiset maat alkoivat tällöin tuntea huolta Timurin mahdollisesta hyökkäyksestä, ja lähettivät hänelle kohteliaita kirjeitä ystävällisten suhteiden toivossa. Timurin seuraava tavoite oli kuitenkin Kiinan suunnalla.[2]
Ming-dynastia oli ajanut mongolit Kiinasta vuonna 1368. Timur halusi palauttaa mongolivallan valtaamalla Kiinan, mutta ehti kuolla ennen operaation aloittamista. Vuonna 1404 hänen valtakuntansa oli laajimmillaan kolmenkymmenen vuoden sotimisen jälkeen. Aasiassa ei ole ollut yhtä suurta valloittajaa sitten Tšingis-kaanin.[2]
Juuri ennen kuolemaansa Timur oli nimittänyt pojanpoikansa Pir Muhammad ibn Jahangirin seuraajakseen. Hänen muut jälkeläisensä eivät kuitenkaan suostuneet tähän, vaan taistelivat vallasta seuraavat 15 vuotta.[4]
Timurin hauta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Timur haudattiin Samarkandiin rakennettuun hautamoskeijaan, joka sai nimen Gur-Emir (Gur-e Amir, Emiirin hauta). Timurin haudan avasi 1941 venäläinen antropologi Mihail M. Gerasimov. Hän totesi Timurin rampuuden (oikean polvinivelen vaurion), kyynärpään vahingoittumisen ja oikeasta kädestä puuttuvat sormet. Luurangon perusteella pääteltiin Timurin olleen leveäharteinen ja aikanaan poikkeuksellisen pitkä, yli 170-senttinen.[2][5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 1123. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ a b c d e f Christensen, Else: Samarkandin suuri strategi. Tieteen Kuvalehti Historia, 2009, nro 11/2009, s. 56–61. Oslo: Bonnier.
- ↑ Timur. Uzbekistan: A Country Study. Library of Congress, 1996. (englanniksi)
- ↑ Marozzi, Justin: Sword of Islam' Conqueror of the World. (englanniksi)
- ↑ Gur-Emir: tomb of Tamerlan. Advantour. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
