Tervapääsky
| Tervapääsky | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kiitäjälinnut Apodiformes |
| Heimo: | Kiitäjät Apodidae |
| Suku: | Tervakiitäjät Apus |
| Laji: | apus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Apus apus |
|
 Tervapääskyn levinneisyys. Punaisella lisääntymis- ja sinisellä talvehtimisalueet. |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Tervapääsky (Apus apus) on kiitäjälintujen (Apodiformes) lahkoon kuuluva nopealentoinen, tumma lintulaji. Se ei ole läheistä sukua varsinaisille pääskyille, vaikka ulkonäöltään muistuttaakin niitä.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tervapääsky on 17–18,5 cm pitkä ja sen siipiväli on 40–44 cm. Sillä on pääosin tummanruskea höyhenpeite, mutta kurkku ja otsa ovat valkoiset. Tervapääskyllä on sirpinmuotoiset siivet. Käsisiipi on hyvin pitkä, kun taas kyynärsiipi lyhyt.[3]
Tervapääskyn ääni on kirkuva, laskeva ”sriiiiii sriiiiii sriiiiiii”.[3]
Vanhin suomalainen rengastettu tervapääsky on ollut vähintään 16 vuotta 26 päivää vanha.[4] Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen vähintään 21 vuoden ja 1 kuukauden ikäinen tervapääsky.[5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tervapääskyn esiintymisalue käsittää lähes koko Euroopan, Pohjois-Afrikan ja suuren osan Aasiaa. Euroopassa arvioidaan pesivän 6,9–17,0 miljoonaa paria. Koko maailman kannaksi arvioidaan 40–200 miljoonaa yksilöä.[1]
Suomessa tervapääskyä tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Suomessa arvioidaan pesivän nykyään 100 000 yksilöä (75 000–150 000).[6] Tervapääsky on muuttolintu, joka muuttaa talveksi Afrikan eteläosiin.[7][1] Tervapääskyt lähtevät Suomesta elo-syyskuussa ja saapuvat takaisin toukokuussa.[7]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tervapääskyt viettävät lähes koko elämänsä lennossa ja ne myös syövät, parittelevat ja nukkuvat ilmassa eivätkä laskeudu maahan vapaaehtoisesti. Nuori tervapääsky viettää pesästä lähdettyään elämänsä ensimmäiset vuodet kokonaan lennossa ja laskeutuu kiinteälle alustalle vasta pesiessään ensimmäisen kerran 3–4-vuotiaana.[8] Tervapääskyjen alkuperäistä elinympäristöä ovat syrjäseutujen koskemattomat metsät. Nykyisin suurin osa tervapääskyistä pesii kuitenkin kaupungeissa ja taajamissa.[8][7][3][9]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tervapääsky pesii rakennuksissa, puunkoloissa ja linnunpöntöissä.[8][3] Tervapääskyt pariutuvat eliniäkseen ja palaavat pesimään samaan koloon vuodesta toiseen. Pari voi pesiä samassa pesässä yli 15 vuotta.[3] Tervapääsky munii kesäkuussa 2–3 munaa, joita kumpikin vanhemmista hautoo. Hautomisaika on 19–25 vuorokautta. Poikaset pysyvät pesässä 37–56 päivää riippuen kesän säätilasta. Kylminä ja sateisina aikoina poikaset voivat vaipua useaksi päiväksi horrostilaan, jossa ne säästävät energiaa.[7]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tervapääsky käyttää ravinnokseen ilmasta saalistettuja hyönteisiä ja hämähäkkejä.[7]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c BirdLife International: Apus apus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Tervapääsky – Apus apus Punaisen kirjan verkkopalvelu. 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Viitattu 15.6.2021.
- ↑ a b c d e Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 236. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luomus. 28.5.2019. Viitattu 18.7.2020.
- ↑ Fransson, T., Jansson, L., Kolehmainen, T., Kroon, C. & Wenninger, T.: EURING list of longevity records for European birds (PDF) EURING. Viitattu 18.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Aleksi Lehikoinen, Antti Below, Aili Jukarainen, Toni Laaksonen, Teemu Lehtiniemi, Markku Mikkola-Roos, Jorma Pessa, Ari Rajasärkkä, Pekka Rusanen, Päivi Sirkiä, Juha Tiainen & Jari Valkama: Suomen lintujen pesimäkantojen koot Linnut 2018 -vuosikirja. BirdLife Suomi. Viitattu 21.8.2023.
- ↑ a b c d e Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 203. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0
- ↑ a b c Jännes, Hannu; Saikko, Pekka: Linnunlaulun Suomi, s. 72. Otava, 2009. ISBN 951-1-20253-7
- ↑ Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Viitattu 2.7.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hakasalo, Osmo 1987: Varpunen ratsasti tervapääskyn selässä. – Lintumies 4.1987 s. 179. LYL.
- Koskimies, Jukka 1950: The life of the Swift, Micropus apus (L.), in relation to the weather. – Ann. Acad. Sci. Fenniae A IV, 15:1-151.
- Leivo, Mauri 1990: Valkeavatsaisen tervapääskyn tarina. – Lintumies 5.1990 s. 244. LYL.
- Peiponen, Valto A. 2004: Kehrääjälintu. – Omakustanne. Gummeruksen Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
- Väisänen, Olavi 1987: Tervapääsky närhen saaliina. – Lintumies 1.1987 s. 38. LYL.
- Tervapääsky Lintukuva-verkkopalvelussa
- Tervapääsky voi pysytellä ilmassa melkein vuoden – tiede.fi