Tapani Ruokanen
| Tapani Ruokanen | |
|---|---|
 Ruokanen Turun Kirjamessuilla 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. elokuuta 1951 Rovaniemi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | päätoimittaja, tietokirjailija |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Heikki Tapani Ruokanen (s. 2. elokuuta 1951 Rovaniemi) on suomalainen toimittaja ja pappi. Hän oli Suomen Kuvalehden päätoimittaja vuosina 1996–2014. Koulutukseltaan Ruokanen on teologian maisteri.lähde?
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruokanen kävi keskikoulun ja lukion Rovaniemen yhteislyseossa ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa valtiotieteitä ja teologiaa. Hän valmistui teologian maisteriksi ja hänet vihittiin luterilaisen kirkon papiksi vuonna 1973. Ruokanen valmistui Sanoman toimittajakoulusta vuonna 1974. Hän toimi freelance-toimittajana vuodesta 1967 alkaen muun muassa Lapin Kansassa (nimimerkkinä Bodles), Kodin Kuvalehdessä (Nuori Pappi), radiossa, televisiossa ja Sana-lehdessä, missä hän oli johtavana toimittajana ja toisena päätoimittajana vuosina 1976–1979. Lukiolaisena hän oli Oulun ja Lapin läänien teinien edustajana Suomen Kristillisessä Teinikeskuksessa sekä päätoimittajana oman koulunsa teinikunnan Jotos-lehdessä.[1]
Suomen Kuvalehdessä Ruokanen työskenteli vuosina 1980–1986 muun muassa sotareportterina ja ulkomaantoimittajana. Evankelis-luterilaista kirkkoa lähellä olevan Kotimaa-lehden päätoimittajana Ruokanen toimi vuodet 1987–1989. Vuosina 1989–1992 Ruokanen työskenteli Suomen Yhdyspankissa johtajana konsernijohdon viestintäyhteyksissä ja 1992–1993 SYP:n viestintäjohtajana. Vuosina 1993–1996 hän oli jälleen Kotimaan päätoimittaja.
Helmikuussa 1996 Ruokanen siirtyi Suomen Kuvalehden päätoimittajaksi. Hän hyväksyi lehteen vakoiluepäilystä esitutkintaan päätyneen Alpo Rusin puolustautumisartikkelit. Mediassa Ruokanen nähtiin Olli Rehnin kanssa Rusin ainoina julkisina puolustajina.[2][3] Yhdessä Rehnin kanssa Ruokanen selvitti oikean vakoilijan olleen Alpo Rusin veli Jukka Rusi.[4]
Ruokanen on tehnyt myös televisio- ja radio-ohjelmia. Vuosina 1989–1991 hän teki Lenita Airiston kanssa ohjelmaa Seitsemäs hetki ja vuosina 1989–1995 Radio Ykkösen viikoittaista Aamutarjotin-keskusteluohjelmaa Irja Askolan ja Liisa Mäntymiehen kanssa. Ruokanen juontaa viikoittaista Isäntänä Tapani Ruokanen -ohjelmaa Radio Rapu -kanavalla.[5] 2010-luvun loppupuolella hänellä oli Isäntänä Tapani Ruokanen -haastatteluohjelmia Alfa-TV:ssä.lähde?
Ruokanen on toiminut luottamustehtävissä eri järjestöissä, kuten puheenjohtajana Pelastakaa Lapset ry:ssä, Kehitysyhteistyön palvelukeskuksessa Kepassa, Kristillisessä Kulttuuriliitossa (nyk. Fokus ry) sekä sananvapausjärjestö IPI:ssä Suomessa. Hänellä on ollut luottamustoimia myös muun muassa Suomen Punaisessa Ristissä, Päättäjien Metsäakatemiassa, Retretin ja Campus Artis -säätiön hallituksissa, Arvo ja Lea Ylppö -säätiössä, Partiosäätiön hallintoneuvostossa, Mainonnan eettisessä neuvostossa, Helsinkimission valtuuskunnassa, Suomi 2015 -neuvottelukunnassa, Sibelius Akatemian tukisäätiössä, 4H-säätiön hallintoneuvostossa, Cantores Minoresin yhteiskuntasuhteiden neuvottelukunnassa sekä Helsingin yliopiston alumnien valtuuskunnassa.lähde?
Tammikuussa 2003 Ruokanen tuomittiin 40 päiväsakkoon entisen kansanedustajan Juhani Surakan julkisesta herjauksesta liittyen lehtijuttuun, joka käsitteli Surakan konsultointiyritystä.[6] Lokakuussa 2006 hänet tuomittiin sakkoihin kunnianloukkauksesta.[7] Suomen Kuvalehdessä vuonna 2001 julkaistussa artikkelissa oli väitetty Kiteen Pallon pesäpallojoukkueen pelaajien raiskanneen naisen mestaruusjuhlissa.[8] SLS:n Taiwanin oppilaskotiin liittyvässä pedofiliajutussa Ruokanen voitti jutun kaikissa oikeusasteissa.lähde?
Helmikuussa 2015 Ruokanen ilmoitti asettuvansa kokoomuksen ehdokkaaksi kevään 2015 eduskuntavaaleissa.[9] Hän ei tullut valituksi.
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valtion tiedonjulkistamispalkinto, v. 1982
- Kirkon tiedonvälityspalkinto, 1982
- Suuri lehtimiespalkinto, 1987
- Suomen Punaisen Ristin pronssinen ansiomitali, 1999
- Julius-palkinto, 2013
- Jenny ja Antti Wihurin rahaston kunniapalkinto, 2014[10]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tehtävä Aasiassa. Raportti Kaukoidästä. Helsinki: Kirjaneliö, 1978. ISBN 951-600-435-0
- & Paunonen, Seikku: Portti Kiinaan avautuu. Karas-sana, 1980. ISBN 978-951-6-55207-4
- Evangelical-Lutheran Church in Finland. Helsinki: The Information Centre of the Evangelical-Lutheran Church in Finland, 1984.
- & Pietiläinen, Kimmo & Vakkilainen, Pertti: Pentti Kaitera. Mies joka siirsi Pohjois-Suomen tiedon ja tekniikan aikaan. Helsinki: Maa- ja vesitekniikan tuki, 1985. ISBN 951-619-157-6
- Luxus. Lukion uskonto 1-5. Työryhmä. Wsoy, 1986–87.
- Idän ihme. Helsinki: Kirjayhtymä, 1987. ISBN 951-26-3153-9
- Uskon aika – Lukion oppikirjasarja 1-3. Työryhmä. WSOY, 1994–95
- Nurmio, Aarne & Ruokanen, Tapani: Entä jos... Suomi ja mahdolliset maailmat. Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 978-951-0-20333-0
- Juhlasaarnat. Kotimaa 90 v. Helsinki: Kotimaa, 1995.
- Turja – kriivari. Reportaasi 1900-luvun Suomesta. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 978-951-1-17017-4
- Ukko-Paavo. Paavo Ruotsalainen ja 1800-luvun heräävä Suomi. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 978-951-1-18022-7
- aiemmin nimellä Paavo Ruotsalainen. Talonpoikain herättäjä. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 978-951-0-15226-3
- Suomen menestyksen eväät. Tiekartta tulevaisuuteen. Helsinki: Taloustieto, 2004. ISBN 978-951-6-28415-9
- Hauki salkussa. Päätoimittajan muistikirjasta. Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-652-247-113-0
- & Merikallio, Katri: Matkalla Martti Ahtisaaren tarina. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-652-247-114-0
- Suomi selviytyy. Jyväskylä: Docendo, 2015. ISBN 978-952-291-155-1
- & Ahtisaari, Martti & Iloniemi, Jaakko: Miten tästä eteenpäin. Jyväskylä: Docendo, 2016. ISBN 978-952-291-284-8
- Kun huumeet tulivat Helsinkiin: Vihreän Keitaan tarina. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-513-9
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ruoho, Taina: Maailmanparantaja ja idealisti Sana. Arkistoitu 10.8.2007. Viitattu 17.8.2007.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Regina Kariniemi: Rovaniemen yhteislyseon 70-vuotishistoriikki. 1979
- ↑ Raiko Häyrinen: Kaksi ritaria taisteli Alpo Rusin rinnalla Kaleva. 27.1.2010. Viitattu 18.2.2010.
- ↑ Lauri Kontro: Epäilyksen varjossa Maaseuden Tulevaisuus. 1.2.2010. Viitattu 18.2.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Rusin piinavuodet taas otsikoissa – Supo ei pyydä anteeksi Uusisuomi.fi. 27.1.2010. Viitattu 7.10.2010.
- ↑ Tapani Ruokanen saa oman radio-ohjelman mynewsdesk.com. 16.2.2015. Viitattu 26.2.2015.
- ↑ Suomen Kuvalehden päätoimittaja sai sakot herjauksesta. Helsingin Sanomat, 15.1.2003. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.10.2010.
- ↑ Suomen Kuvalehden tuomio jäi voimaan Turun Sanomat. 17.8.2006. Viitattu 7.10.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Suomen Kuvalehti korvauksiin Kiteen Pallo -jutusta 26.3.2003. MTV3. Viitattu 7.10.2010.
- ↑ Lyytinen, Jaakko & Junkkari, Marko: Tapani Ruokanen kokoomuksen ehdokkaaksi – ”todellinen all star -tiimiläinen”, kuvaa Stubb HS.fi. 10.2.2015. Arkistoitu 12.2.2015. Viitattu 19.2.2015.
- ↑ Ruokaselle kunniaa, Ihmiset, Suomen Kuvalehti 42/2014 sivu 61
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tapani Ruokanen tietokirjailija Pekka Virkin vieraana Jälkisuomettumisen ruumiinavaus -ohjelmasarjassa, jossa he keskustelevat suomettumisesta ja journalismista Suomessa sarjan 21. jaksossa Esko Aho yritti vaikuttaa journalismiini, 20.9.2024.
|
Edeltäjä: Pentti Lempiäinen Tuomo Korteniemi |
Kotimaan päätoimittaja 1987–1989 1993–1996 |
Seuraaja: Tuomo Korteniemi Jaakko Elenius |
| Edeltäjä: Martti Backman |
Suomen Kuvalehden päätoimittaja 1996–2014 |
Seuraaja: Ville Pernaa |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
