Sleepy John Estes

Sleepy John Estesin hauta.

Sleepy John Estes (myös Sleepy John, oik. John Adam Estes, 25. tammikuuta 1889 Ripley, Tennessee – 5. kesäkuuta 1977) oli yhdysvaltalainen blueslaulaja ja kitaristi.

Elämä

Vuonna 1915 Estesin jonkin verran kitaraa soittanut vuokraviljelijäisä muutti perheineen Tennesseen Brownsvilleen. Pian tämän jälkeen John Estes menetti näön oikeasta silmästään ystävän heitettyä häntä kivellä baseballottelussa. 19-vuotiaana Estes aloitti ammattimuusikkona soittaen paikallisissa juhlissa ja piknikeillä yhdessä huuliharpisti Hammie Nixonin sekä kitaristin ja mandoliininsoittaja James "Yank" Rachellin kanssa. Hän työskenteli - välillä säännöllisesti, välillä vähemmän - molempien muusikoiden kanssa yli 50 vuotta.

Estes debytoi levyllä Ralph Peerin Victoria Recordsille Memphisissä vuonna 1929. Levytysyhteistyö Nixonin kanssa alkoi vuonna 1935 kappaleilla kuten "Drop Down Mama" ja "Someday Baby Blues". Myöhemmin hän levytti Decca ja Bluebird -merkeille - viimeiset ennen sotaa tehdyt äänitykset ovat vuodelta 1941. Estes palasi levytysstudioon lyhyesti tehtyään Sun Studiolla kappaleet "Runnin' Around" ja "Rats in My Kitchen" vuonna 1952, mutta muuten pysyi julkisuudelta piilossa kaksi vuosikymmentä.

Estes ei ollut kovinkaan taitava kitaristi, mutta hieno laulaja, jolla oli erityinen "itkevä" laulutyyli. Varhaisilla levytyksilläänkin hän kuulosti vanhalta mieheltä, jonka vuoksi bluesbuumin aikaan luultiin hänen kuolleen - varsinkin kun Big Bill Broonzy oli näin kirjoittanut. Vuonna 1962 Bob Koester ja Samuel Charters löysivät Estesin, joka oli täysin sokeutunut ja eli köyhyydessä. Estes alkoi keikkailla ja levyttää uudelleen yhdessä Nixonin kanssa, kiertäen myös Eurooppaa ja Japania tehden albumeja Delmark Recordsille. Estes, Nixon ja Rachell esiintyivät myös vuoden 1964 Newport Folk Festivalilla.

Estes kuoli sydäninfarktiin kesäkuussa 1977.

Aiheesta muualla

• Sleepy John Estes AllMusicissa (englanniksi)
• Kuvitettu diskografia
• Sleepy John Estes All About Jazzissa