Sennarin sulttaanikunta
| Sennarin sulttaanikunta |
|
|---|---|
|
|
|
| Valtiomuoto | Monarkia |
| Pääkaupunki | Sennar |
| Edeltäjä(t) |
Makuria Alwa |
| Seuraaja(t) |
 Egypti |
Sennarin sulttaanikunta (arab. السلطنة الزرقاء) oli valtio nykyisen Sudanin alueella 1500-luvun alusta vuoteen 1821. Sennarin pääväestön muodostivat funjit. Sennarin sulttaanit hallitsivat suurta osaa Sudanin niloottisista alueista. Valtio kukistui lopulta Ottomaanien vallan alaisen Egyptin hyökkäyksessä, johon se sittemmin liitettiin.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vähän ennen Sennarin egyptiläisvalloitusta kootun Funj kronikan mukaan funjien alkuperäiset asuinalueet sijaitsivat Sinisestä-Niilistä etelään Dar Fung-nimellä tunnetulla alueella. Vuonna 1772 Sennarissa käyneen tutkimusmatkaaja James Brucen mukaan paikalliset uskoivat polveutuvansa niloottisesta väestöstä, joka oli perustanut kuningaskunnan Valkoisen-Niilin varteen 600-luvulla. Luotettavia historiallisia lähteitä Sennarin sulttaanikunnan ensimmäisistä vaiheista ei ole. Todennäköistä on että funjit tulivat Sennarin alueelle etelästä Alwan kuningaskunnan romahdettua, mikä veti alueelle myös arabeja. Funjien tiedetään voittaneen arabit taistelussa vuonna 1504. Juutalainen David Reubeni, joka oli oman kertomuksensa mukaan kulkenut Sennarin alueella karavaanin mukana vuonna 1524, kertoi sulttaani Amara Dunkasista joka hallitsi muiden alueiden ohella Sennaria. Sennar oli jo tuolloin tärkeä kauppakeskus, mutta Reubenin mukaan sulttaani itse asui kaupungista etelään, ehkä siirrettävässä telttaleirissä. Reubenin mukaan Dunkas oli muslimi.[1] Sennarin sulttaanien valta perustui ratsuväkeen, jonka avulla he pystyivät tehokkaasti verottamaan alueensa paimentolaisia. He pitivät hallussaan myös tärkeitä karavaanireittejä Punaisenmeren satamiin ja Egyptiin, jonne kuljetettiin esimerkiksi norsunluuta ja kultaa. Sennarin sulttaanikunta oli loistonsa huipulla sulttaani Badi II:n valtakaudella 1644–80. Valtakunta laajeni ja vääräuskoisia nubia otettiin orjiksi ja heitä asutettiin Sennaria ympäröiviin kyliin orja-armeijan tarpeisiin. 1700-luvulla alueen läpi alkoi myös kulkea Länsi-Afrikasta tulevia pyhiinvaeltajia ja Sennarin kaupunki kasvoi merkittävästi.[2]
1700-luvulla Sennar kävi lukuisia sotia Etiopiaa vastaan, mutta sodankäynti ei johtanut merkittäviin muutoksiin. Se menetti myös joitakin läntisiä alueitaan laajenevalle Darfurin sulttaanikunnalle.[3] Badi IV oli sulttaanikunnan viimeinen voimakas hallitsija ja hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1762 alue hajosi Hamajeina tunnettujen vanhojen sotilassukujen käsiin. Sulttaanikunnan hallintokeskus siirtyi 1700-luvun puolivälin jälkeen Sennarista Shendin kaupunkiin Sennarin olosuhteiden kaoottisuuden takia.[4] Egyptiläisten joukkojen hyökätessä Sennariin ne kohtasivat vain vähäistä vastarintaa.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Roland Oliver ja Anthony Atmore: Medieval Africa 1250-1800. Cambridge University Press, 2001. ISBN 0-521-79024-7 (englanniksi)