Saulo Haarla

Saulo Ismaro Haarla (21. marraskuuta 1930 Helsinki – 4. lokakuuta 1971 Oulu) oli suomalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja.
Työura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haarla valmistui Teatterikoulusta 1953 ja näytteli sen jälkeen Turun kaupunginteatterissa, Tampereen Teatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa. Hänen näyttämöroolejaan olivat muiden muassa Armand Jean Anouilh’n Colombessa, Olavi Daniel Hjortissa, Maximilian Walentin Chorellin näytelmässä Kaksi sisarta sekä kauppias Sumelius Jalmari Finnen Maria Kristinassa. Haarla toimi Yleisradion teatteriosaston dramaturgina ja ohjaajana 1962–1965. Sen jälkeen hän johti vähän aikaa Intimiteatteria.[1]
Johtotehtävien lisäksi Haarla ohjasi Radioteatterissa kuunnelmia, kuten Friedrich von Schillerin Rosvot, Leo Kalervon Sadepäivän rapsodia ja Hella Wuolijoen Sahanpuruprinsessa. Työ Oulun kaupunginteatterin johtajana 1970–1971 jäi hänen viimeisekseen. Haarlan viimeinen ohjaustyö oli Ludvig Holbergin Valtioviisas kannunvalaja.[2]
Saulo Haarla esiintyi vuosina 1951–1961 seitsemässä suomalaisessa elokuvassa. Hänen tunnetuimmat roolinsa olivat elokuvissa Hilja maitotyttö (1953) ja Kaasua, komisario Palmu! (1961). Maitotytössä Haarla esitti ylioppilaspoika Yrjöä ja jälkimmäisessä hulttioveljenpoikaa Kaarle Lankelaa. Haarlan klassikkorooli on myös vänrikki Jalovaara Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa (1955). Hän vierasti elokuvaroolien tuomaa kansikuvapojan imagoa, koska oli itse julkisuutta kaihtava ja ujo.[3]
Haarla ohjasi vuosina 1966–1967 Tuntematon sotilas-radiokuunnelmaa.[3]
Näyttelemisen ohessa Haarla harrasti urheilua ja valokuvausta. Hän oli mestaruustason käsipalloilija ja saavutti seuralleen Unionille Suomen mestaruuden 1957–1960 ja 1964.[2]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haarlan vanhemmat olivat näyttelijä Tyyne Haarla ja kirjailija Lauri Haarla.[1] Tehtailija Rafael Haarla oli hänen setänsä.
Haarla oli naimisissa kolmesti: 1953–1960 Helena Saloniuksen, 1961–1965 Marjatta Kallion[1] ja 1965–1971 Aune Lahdelman[2] kanssa. Hänen lapsiaan Saloniuksen kanssa ovat muusikko Iro Haarla ja ympäristötaiteilija Teuri Haarla.[1]
Vuotta ennen kuolemaansa Haarla oli pitkään sairaalassa sisäisen verenvuodon takia. Hän kuoli 4. lokakuuta 1971 vain 40-vuotiaana uusiutuneeseen verenvuotoon, jonka syynä oli luultavasti perinnöllinen maksasairaus.[3] Saulo Haarla on haudattu sukuhautaan Hietaniemeen.
Elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tukkijoella (1951) ... Kasuri, tukkilainen
- Yö on pitkä (1952) ... mies ravintolassa
- Hilja – maitotyttö (1953) ... Yrjö, ylioppilas
- Oi, muistatkos... (1954) ... Jallu, työmies
- Tuntematon sotilas (1955) ... Jalovaara
- Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957) ... tamperelainen poliisi
- Kaasua, komisario Palmu! (1961) ... Kaarle ”Hulttio” Lankela
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Veistäjä, Verneri (toim.): Teatterin maailma 1965: Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 152. Helsinki: Tammi, 1965.
- ↑ a b c Saulo Haarla Elonetissä.
- ↑ a b c Topelius, Taneli: Tuntematon sotilas -elokuvan Jalovaara eli Saulo Haarla kuoli 40-vuotiaana Ilta-Sanomat. 5.12.2024. Viitattu 9.2.2025.